MUUTA MUKAVAA

TAPAUS AUTON KANSSA

Olen kertonut aikaisemmin, että olen ollut nuoresta asti jonkunlaisessa uskossa Jeesukseen Kristukseen. Jumala varjelee omiaan koko heidän elämänsä ajan. Näitä varjeluksia saa sitten kokea. Joskus me teemme ymmärtämättömyyttämme jopa vaarallisia tekoja, mutta Jumala on mukana ja varjelee. Mitään pahaa ei uskovalle voi tapahtua Jumalan sallimatta.

Ajoin autolla "rallia" syrjäisellä kapealla metsätiellä. Oikeastaan se ei ollut tie vaan metsässä kuivaa kangasta ja "tieksi tehty" metsäpolku.

Olin silloin jotakuinkin nuori, alle kaksikymppinen. Päättelin, ettei täällä kaukana metsässä ole muita tiellä liikkujia, niin siitä vaan kaasuttelemaan ja rallia ajamaan. Tie ei tietenkään ollut suora vaan siinä oli voimakkaita mutkia.

Sitten tuli kova paikka. Eräässä kurvissa vastaan tuli auto. Ehdin säikähtää ja ajatella, että nyt kolisee, ja täällä kaukana metsässä. Tein refleksin omaisen väistöliikkeen, mutta törmäys tuntui väistämättömältä. Auto heilahti, kuin joku olisi ottanut autosta kiinni ja siirtänyt sitä niin, ettei se törmännyt vastaan tulevaan autoon. Vauhti oli niin kova ja mutka jyrkkä, ettei väistöliikkeeni selittänyt auton heilahtamista ja törmäyksen estymistä.

Heti huomasin, että olin ohittanut vastaan tulevan auton, eikä mitään törmäystä tapahtunut. Ihmettelin mielessäni, että miten ihmeessä selvisin ilman kolaria. Siinä kävi mielessä Jumalan varjelus, ja että Herra oli puuttunut tilanteeseen ja estänyt kolarin.

Joitakin aikoja myöhemmin kuulin naapurin naisen kertoneen vanhemmilleni, että hän ja hänen miehensä olivat autolla metsätiellä kun jyrkässä kurvissa tuli vastaan auto kovalla vauhdilla ja törmäys näytti väistämättömältä. He olivat sanoneet: "Ehdimme säikähtää, että tänne metsäänkö meidän piti tulla kuolemaan."

En tiedä, tunnistivatko he minut ja tiesivätkö, että minä olin sen vastaantulevan auton ratissa. Mutta eivät he kuolleet sinne metsään, enkä minäkään. Autoihimme ei tullut naarmuakaan.

Nyt uskovana tiedän, että Jumala varjeli.