OPETUSTEKSTEJÄ:
NUHTELU
ÄLÄ NUHTELE KOVASTI
Somessa ja seurakunnissa esiintyy uskovien ojentajia ja nuhtelijoita tuhkatiheään. He ovat ihmisiä, jotka kokevat saaneensa jopa Jumalalta tehtävän ojentaa toisia uskovia. Sitten he tällä ”Jumalalta saadulla” auktoriteetillaan ojentavatkin rohkeasti ja päättäväisesti jokaista, jonka he kokevat olevan väärässä tai tekevän jotakin heidän mielestään väärin. Koska ”Jumala on heidät lähettänyt nuhtelijaksi ja oikaisijaksi”, he nuhtelevat ylhäältä. He sanovat sydämessään: "Jumala on sanonut minulle: "Älä heitä pelkää vaan nuhtele ja ojenna heitä rohkeasti kaikella arvovallalla, minä olen sinut lähettänyt".
Kun Raamatussa käsketään nuhtelemaan ihmistä kovasti, tai nuhdellaan ankarasti, kyseessä on aina eksyttäjät ja uskosta osattomat evankeliumia vastustavat ihmiset, valheapostolit ja valheveljet sekä niskoittelevat käännynnäiset. Jeesus nuhteli ankarasti vastustajiaan: fariseuksia ja kirjanoppineita. Joh 8:37-47, Tiit 1-2. luvut ja 2 Tim 4:1-4.
Jeesus ei koskaan nuhdellut ankarasti vilpittömiä Häntä etsiviä ja rakastavia Jumalasta pois eksyneitä syntisiä ihmisiä, eikä varsinkaan omiaan. Hän puhutteli heitä armollisesti ja laupiaasti. Joh 7:23, 8:2-11, 21:19, Luuk 19:1-10, 15:11-32, Apt 10:1-4, 13-16, 28, 34-48.
Vilpittömiä, erehtyviä ja kompuroivia uskovia, jotka rakastavat Herraa Jeesusta Kristusta, ei siis tule nuhdella samalla kovuudella ja ankaruudella kuin teeskentelijöitä, eksyttäjiä ja niskureita. Raamattu ei käske nuhdella Jumalan lapsia ankarasti, ei synnistä eikä vääristä oppikäsityksistä.
Raamattu kehottaa ojentamaan rikkomuksesta tavattuja uskovia sävyisyyden Hengessä sävyisästi Pyhässä Hengessä, Jumalan yhteydessä (Gal 6:1).
Kaikkia uskovia, jotka ovat käsittäneet joitakin Raamatun oppeja eri tavalla, ei tule nuhdella.
Emme me voi ketään väkisin omilla vaatimuksillamme vääntää oikeaan oppiin, emme myöskään väkisin saada tekemään parannuksen jostakin synnistä. Se on Pyhän Hengen tehtävä, työ ja aikaan saannos, johdattaa uskova kaikkeen totuuteen
Joh 14:26 "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.”
Joh 16:13 "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva."
Pyhä Henki myös pyhittää uskovaa, ei meidän ihmisten kovat vaatimukset pyhitykseen ja synnistä luopumiseen. Siksi olemme riippuvaisia siitä, että Pyhä Henki on aloitteen tekijä ja mukana kaikessa ojentamisessa ja nuhtelussa, ja että Hän on mukana KAIKESSA hengellisessä työssämme.
Joh 15:4-5 "Ilman minua te ette voi tehdä mitään." Pysykää minussa, Sanassa ja Hengessä, niin minä, Sana ja Henki: Jumala, pysyn teissä. Silloin minä teen työtäni teissä ja teidän kauttanne (Joh 14:12, 9:4,31, 1 Kor 16:10, Mark 16:20).
2 Tess 2:13 ”Mutta me olemme aina velvollisia kiittämään Jumalaa teistä, te Herralle rakkaat veljet, koska Jumala valitsi teidät ensi hedelmänä pelastukseen Hengen pyhittäessä teidät, kun uskotte totuuteen.”
1 Piet 1:2 Isä Jumala ”ennalta tietämisensä mukaisesti on Hengellään pyhittänyt Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi.”
Gal 6:1-2 "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä. Mutta ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain."
Kristuksen laki on rakkauden laki: 1 Tim 1:5 "Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta."
Gal 5:6 "Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus. Tärkeää on rakkaudessa vaikuttava usko.” Vanha käännös: ”Rakkauden kautta vaikuttava usko.”
Koska uskovia tulee nuhdella rakkaudessa rakkauden kautta sävyisästi, Jumala antaa sen tehtävän hengellisille uskoville - "Ojentakaa te, hengelliset, häntä", ei lihallisille uskoville (1 Kor 3:1-3). Hengellisessä uskovassa Kristus on saanut sijaa, ts. muotoa. Jeesus Kristus hänessä pääsee esille ja vaikuttaa. Jeesus on sydämeltään, sisäiseltä olemukseltaan, hiljainen ja nöyrä ja laupias.
Matt 11:29 ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni” (Ps 103:8).
Hengellinen uskova on kasvanut uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa täysi-ikäiseksi (1 Kor 3:1-2, Ef 4:10-15). Siksi hengellinen Jeesuksen hallitsema uskova nuhtelee Jeesuksen mielenlaadulla varustettuna nöyränä laupeuden Hengessä Jumalan tahdon mukaisesti. Silloin nuhtelu ja ojennus myös menee perille. Se tuottaa toivottua hyvää hedelmää koska sellainen nuhtelu on Jumalan rakkauden Hengen vaikuttamaa. Silloin Jumala on siinä mukana ja sana tulee Jumalalta (Kol 1:4-6, 1 Tess 2:1-13). Jumalasta tulleessa Sanassa on aina Pyhä Henki, elämä. Jumalasta tuleva viisaus on lempeä ja täynnä laupeutta. Se osuu oikeaan (Matt 12:7).
Jaakob 3:17 "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä."
Juuda 1:2 "Lisääntyköön teille laupeus, rauha ja rakkaus."
Jumala nuhtelee ihmisiä, jotka ovat vailla rakkautta ja laupeutta.
Room 1:28-31 "Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala jätti heidät kelvottoman mielen valtaan tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, pahuutta, ahneutta ja ilkeyttä, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaa, petosta ja pahanilkisyyttä. He ovat juorujen levittäjiä ja panettelijoita. He vihaavat Jumalaa, ovat väkivaltaisia ja ylimielisiä, kerskailijoita ja pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja armottomia."
Jumala itse on laupias ja armahtava. Ps. 103:8 "Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan." Siksi Hän vaikuttaa omissaan laupeutta ja armollisuutta. Matt 9:13 "Laupeutta minä tahdon enkä uhria."
Matt 12:7 "Jos te ymmärtäisitte, mitä tarkoittaa: "laupeutta minä tahdon enkä uhria", niin ette tuomitsisi syyttömiä."
Pyhän Hengen vaikuttama nuhtelu on nostavaa ja kantavaa, hyvään rohkaisevaa, ei alas painavaa ja masentavaa uskovan syyttämistä ja mitätöimistä. Pyhä Henki tahtoo aina rohkaista yksilöihmistä uuteen alkuun armon Sanan ja Hengen kautta. Se tarkoittaa Jumalan itsensä kautta. Armo nostaa ja kantaa.
Jes 46:4 "Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan."
Jos olemme Jumalan käytössä, Hänen hallinnassaan ja kanavinaan, teemme samoin. Me olemme nostamassa ja kantamassa toisiamme. Silloin olemme pelastamassa kanssamatkaajiamme.
Apollos oli Akhaiassa armon kautta suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Totuus tuodaan siis esille Jumalan armon Sanan kautta Jumalan rakkauden ja laupeuden vaikutuksesta armon Hengessä (Kol 1:4-8, Apt 18:27-28, Gal 1:15-16, Apt 14:3, 20:32, Joh 1:14, Heb 10:29).
Uskovan tulee elää Jumalan kautta (1 Joh 4:9-11). Koska Jumala on rakkaus, uskovan tulee elää rakkauden kautta. Toisin sanoen, Jumalan rakkaus tahtoo elää uskovan kautta, ja tietenkin vaikuttaa uskovassa rakkauden tekoja.
Koska tämä rakkaus tekee työtään meidän virheellisten vajavien heikkojen ihmisten kautta, Raamattu opastaa meitä oikeaan käyttäytymiseen. Raamatun Sanan avulla voimme ojentaa omaa käyttäytymistämme ja toimintaamme Jumalan tahtomaan suuntaan.
1 Tim 5:1-2 "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niin kuin isää, nuorempia niin kuin veljiä, vanhoja naisia niin kuin äitejä, nuorempia niin kuin sisaria, kaikessa puhtaudessa."
Vaikka minulla olisi kaikki viisaus ja kaikki tieto ja osaisin Raamatun ulkoa, ja vaikka minulla olisi kaikki armolahjat ja vaikka Jumala olisi käyttänyt minua voimakkaasti ja näkyvästi, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Rakkaus on lempeä, rakkaus on pitkämielinen, rakkaus ei kadehdi, ei käyttäydy sopimattomasti (vastoin Jumalan rakkautta: Jumalaa), ei pöyhkeile, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa (1 Kor 13. luku).
Room 15:1-2 "Meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, että hän rakentuisi. 7 Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt teidät Jumalan kunniaksi. 14-17 Omasta puolestani olen kyllä varma teistä, veljeni, että olette täynnä hyvyyttä ja kaikkea tietoa ja myös kykenette neuvomaan toinen toistanne.
Kuitenkin olen paikka paikoin kirjoittanut teille melko rohkeasti muistuttaakseni teitä uudestaan näistä asioista. Olen tehnyt näin sen armon perusteella, minkä Jumala on minulle antanut, ollakseni Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanoiden keskuudessa ja toimittaakseni Jumalan evankeliumin pappispalvelua, jotta pakanakansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. Minun kerskaukseni on siis Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa."
1 Tess 2:4-12 "Koska Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, me puhumme, emme miellyttääksemme ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. Me emme ole koskaan esiintyneet imartelevin sanoin, sen te tiedätte, emmekä tekosyin ahnehtineet voittoa. Jumala on todistajamme.
Emme myöskään ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka Kristuksen apostoleina olisimmekin voineet vaatia arvonantoa. Olimme sen sijaan teidän keskuudessanne lempeitä kuin imettävä äiti, joka hoivaa lapsiaan. Teitä hellien me halusimme antaa teille, ei vain Jumalan evankeliumia vaan oman itsemmekin, sillä te olitte tulleet meille rakkaiksi.
Muistattehan, veljet, kovan työmme ja vaivannäkömme. Yötä päivää me teimme työtä, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi, kun julistimme teille Jumalan evankeliumia. Te olette todistajamme, samoin Jumala, kuinka pyhiä, oikeamielisiä ja nuhteettomia olimme teitä kohtaan, jotka uskotte. Samoin te tiedätte, kuinka me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan ja tähdensimme, että teidän tulee vaeltaa Jumalan arvon mukaisesti, hänen, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa."
Pyhän Hengen vaikutuksen ja ohjauksen ulkopuolella, sen ohi, nuhdellaan omasta ylhäisestä asemasta. Silloin ojentaminen on kovaa, vaativaa ja rakkaudetonta nuhtelua. Sellainen nuhtelu saa pahaa aikaan koska se ei ole Jumalasta. Koettele siksi onko sinua nuhtelevassa henkilössä havaittavissa Jumalan vaikuttamaa rakkautta, armollisuutta, laupeutta ja sävyisyyttä. Jos näitä ei ole, nuhtelija ei ole Jumalan asialla. Väärän nuhtelun tunnistaa siitä, että se on kovaa, vaativaa sekä syyttävää ja tuomitsevaa alas painavaa, jopa ihmistä mitätöivää, ilman laupeutta ja armoa.