Uskova, oletko viisas?

Oletko sellainen uskova, joka ei käy missään seurakunnassa? Pidät itsesi riippumattomana kaikista seurakunnista ja niiden uskovista, sekä myös seurakuntien auktoriteeteista? Et ehkä tahdo alistua auktoriteettien alle? Siksi et halua kuulua mihinkään seurakuntaan. Sinulla voi olla mielestäsi hyvät motiivit olla seurakunnan ulkopuolella, mutta ovatko motiivisi Jumalan mielen mukaiset? Ajatteletko näin: "Eivät voi minua komennella ja nuhdella mistään kun en ole heidän mukana. Eivät myöskään voi vaatia minulta yhtään mitään. Olen vapaa!" Oletko viisas jos näin ajattelet ja teet? Onko se ylhäältä tullutta viisautta?   

Tämä tällainen viisaus on maailmallista viisautta. Olet siis maailmassa viisas, ja maailma kiittää sinua siitä. Maailma kun ei tahdo, että yksikään uskova menee Jumalan seurakuntaan ja osallistuu sen toimintaan. Emmehän mekään ennen uskosta osattomina välittäneet Jumalan seurakunnasta ollenkaan. Mutta tultuamme uskoon Jumala vei/vie meidät seurakuntaan.

Maailmallinen viisaus, joka vastustaa seurakuntaa ja uskovien yhteyttä, ei ole Jumalasta. Se on riivaajien viisautta koska se vastustaa Jumalan ilmoitettua Sanaa. Ja Sana on Herra Jeesus Kristus. Maailman viisaus vastustaa seurakuntaa koska se vastustaa Jeesusta Kristusta, seurakunnan päätä. Ei siis ole Raamatun Sanan mukaista olla seurakunnasta ja toisista uskovista niin riippumaton, että pärjää ilman niitä. 

Jos et tarvitse seurakuntaa, et tarvitse myöskään Jeesusta Kristusta koska Jeesus on seurakunnan pää.   Uskovat muodostavat Hänen maanpäällisen ruumiinsa. Kuinka voit rakentaa Kristuksen ruumista jos et tarvitse uskovien yhteyttä; Kristuksen ruumista? Sinun tehtäväsihän on osaltasi rakentaa Jumalan seurakuntaa. Siihen jokainen uskova on kutsuttu Raamatun ilmoituksen mukaan. Tämä on Jumalan suunnitelma ja Hänen viisauttaan.  

”Ef 5:29-32  ”hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”

Ef 4: 15-16 ”vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus, Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.”

Riivaajien viisauden mukaan seurakunta on huono ja sinun arvollesi kelpaamaton. Siksi sinun ei tarvitse olla mukana seurakunnassa, eikä rakentaa sitä. Tällainen "viisaus" on ylpeyttä ja syntiä. Kumman viisauden mukaan tahdot elää ja toimia? Jumalan suunnitelman ja viisauden mukaan vai riivaajien tahdon ja viisauden mukaan?

Jumala etsii rakennusmiehiä ja rakennusnaisia. Jumala etsii myös rakennustyttöjä ja rakennuspoikia. Kaikkia tarvitaan lopun ajan sadonkorjuuseen ja seurakunnan rakentamiseen. Työtä on paljon ja monenlaista, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaamme siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä ja antakaamme sitten itsemme Jumalalle rukousvastauksena elävinä Jumalalle otollisina uhreina. Tämä on meidän uskovien järjellinen Jumalan palveluksemme (Room 12:1-2). Ja Herra olkoon meidän kanssamme.

SEURAKUNTARAKENNUKSEN PERUSTA

Millaiselle perustalle rakennamme?

Seurakunta on rakennus. Se on Jumalan huone. 1 Tim 3:15 ”Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” Jokaisella rakennuksella täytyy olla perusta. Vain hyvälle perustalle voidaan rakentaa hyvä ja kestävä rakennus. Huono ja laho perusta ei kestä. Huonolle perustalle ei kukaan rakennusmestari alkaisi rakentamaan mitään rakennusta.

Paavali tahtoi rakentaa Jumalan huoneen, seurakunnan, kaikkialle missä hänen työnsä kautta ihmisiä tuli uskoon. Seurakunta on uskovien yhteys, ja Paavali rakensi tätä yhteyttä.  Paavali oli etevä rakennusmestari. Hän laski ensin rakennukselle hyvän ja kestävän perustuksen. Seurakunnan ja yksilöuskovan elämän perusta on Herra Jeesus Kristus, ja vain Hän ja Hänen ansionsa.

Jumalan huoneen perusta on siis Jeesuksen ristin työ. Siksi Paavali Julisti Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna (1 Kor 1:23, 2:2, Gal 3:1). Jeesus Kristus on tullut Häneen uskoville vanhurskaudeksi, lunastukseksi ja pyhitykseksi (1 Kor 1:30). Tämä Jeesuksen ansio, Jumalan vanhurskaus Hänessä, Hänen vanhurskautensa, on uskosta lahjaksi saatava kelvollisuus Jumalan edessä (Room 1:17, 3:30, 5:1, 9:30). Jumalan vanhurskautta ei kukaan voi saada muulla tavalla kuin uskosta Jeesukseen (Room 3:19-26, Gal 2:16, 3:8, 22-24). Sitä ei voida ansaita hyvillä teoilla. Omat hyvät teot eivät riitä vanhurskauden saavuttamiseen. Siksi vanhurskaus annetaan lahjaksi yksilöihmiselle uskosta Jeesukseen. Näin Jeesus Kristus on uskon perusta ja sen alku (Heb 12:1-3, Apt 3:16).

Huomaa, että Jeesus on uskon alku ja uskon lähde. Uskosta Jeesukseen alkaa uskon elämä. Et voi elää tervettä uskon elämää ilman elävää uskoa Jeesukseen Kristukseen. Et voi myöskään elää tervettä Jumalaa miellyttävää uskon elämää ilman, että ensin perustat, lasket koko tämän maanpäällisen elämäsi, Jeesuksen täytetyn työn varaan uskossa Häneen. Elävä usko Jeesukseen merkitsee elämän laskemista Kristuksen varaan. Elävä usko Jeesukseen merkitsee myös luottamista ja turvaamista yksin Jeesukseen. Tältä perustalta voit sitten tehdä hyviä tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa. Vain tältä perustalta voit elää tervettä uskon elämä. Raamattu nimittää Jeesusta myös kallioksi. Jeesus ja Hänen vanhurskautensa on siis ponnahduslauta, kallio, uskon elämällesi. Seurakunta ja yksilöuskovan elämä rakennetaan tunnustuksen – ”Jeesus on Kristus, Elävän Jumalan Poika” varaan ja päälle (Matt 16:15-18, Room 9:33).

Matt 7:24 ”Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle.

Israelilaiset joivat erämaavaelluksensa aikana hengellistä juomaa. He joivat hengellisestä kalliosta, joka seurasi heitä. Se kallio oli Kristus. Kristus oli siis heidän mukanaan. Hän oli heille kaikki riittävä Jumala, josta ja jolta he saivat kaiken tarvitsemansa (1 Kor 10:1-4).

1 Mooses 49:22-26 ”Joosef on hedelmällinen oksa, hedelmällinen oksa lähteen reunalla. Yli muurin ulottuvat sen haarat. Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat. Mutta hänen jousensa pysyy lujana, hänen käsivartensa ovat nopeat Jaakobin Väkevän voimasta, Paimenen, Israelin Kallion, nimen avulla. Isäsi Jumala auttakoon sinua, Kaikkivaltias siunatkoon sinua taivaan siunauksilla ylhäältä, siunauksilla syvyydestä alhaalta, siunauksilla rinnoista ja kohdusta. Isäsi siunaukset ovat voimallisemmat kuin minun vanhempieni siunaukset ja yltävät ikuisten kukkuloiden ihanuuteen. Ne tulevat Joosefin ylle, veljiensä ruhtinaan pään päälle.”

Kun Paavali oli laskenut seurakunnalle tämän Kristus perustan, kallion, johon ihmiset uskoivat, hän alkoi rakentaa seurakuntaa tälle Kristus kalliolle. Seurakunnan rakentaminen sisälsi opetuksen käytännön uskon elämästä. Opetuksen kohteet olivat uskosta vanhurskaiksi tulleet Jumalan lapset. Näille uskosta vanhurskaiksi tulleille Paavali opetti miten vanhurskaan ja pyhän tulee elää ja toimia seurakunnassa ja omassa yksityisessä elämässään. Kuinka hyvin uskova tässä onnistuu, ei ratkaise hänen lopullista pelastumistaan. Muutenhan uskovan onnistuneesta vaelluksesta tulisikin pelastuksen perusta. Ei näin. Jeesus pelasti heidät armosta uskomme kautta Häneen silloin, kun me vielä olimme syntisiä. Hän pelastaa myös uskovan samalla perustalla. Lopullisen perille pääsymme perusta on Jeesuksen lahjavanhurskaus. Seurakunnan rakentaminen sisälsi myös   seurakuntavirat, niiden asettaminen jokaiseen paikallisseurakuntaan ja armolahjat ja niiden toiminta jne. 

Tiit 1:5 ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin,”.   

Jokainen uskova on myös rakentaja. Hän rakentaa omaa uskon elämäänsä tälle Kristus perustukselle. Kestävä rakennus yksilönkin kohdalla nousee vain Kristus kalliolle uskosta sadun vanhurskauden perusteella ja sen varaan. Tällä perustalla seisten yksilöuskova voi olla myös seurakunnan rakentaja. Mutta jos hän seisookin omatekoisella perustalla, hän seisoo hiekalla ja hän rakentaa hiekalle. Silloin hän opettaa ja johdattaa toisiakin rakentamaan hiekalle. Tämä on vaarallista. Kuinka käy hiekalle rakennetulle talolle kun myrsky ja tulva tulevat? Jeesus ei sanonut – jos tulvat ja myrskyt tulevat vaan kun ne tulevat. Jaakob siunasi Joosefia Jumalan siunauksella myös alhaalta, mikä merkitsee uskovalle kärsimyksiä ja koettelemuksia  – ”Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat. Kaikkivaltias siunatkoon sinua taivaan siunauksilla ylhäältä, siunauksilla syvyydestä alhaalta, siunauksilla rinnoista ja kohdusta” (1 Ms 49:22-26). Pietari ilmoittaa meille uskoville ikävän totuuden – kaikkien usko koetellaan (1 Piet 1:1-9). Jumala voi siis siunata meitä uskovia myös alhaalta ja niin myös koetella uskoamme.

Uskoisin näiden syvyydestä alhaalta tulevien siunausten olevan meidän parhaaksemme ja ikuisuutemme kannalta arvokkaampia siunauksia kun ne siunaukset, joista me pidämme, ja jotka tuntuvat hyviltä kivoilta siunauksilta. Uskon, että ne saavat meidät kasvamaan ja vahvistumaan uskossa. Ne eivät vie uskoamme vaan ne vahvistavat sitä. ”Te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen.” Näin Pietari lupaa Jumalan Hengen innoittamana.

Room 8:18 ”Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. 28. ”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.”

Hiekalle rakentamisella tarkoitan lähinnä lakisaarnaajien kautta syntyvää ihmiskeskeistä julistusta. Ihminen on syntisestä luonnostaan johtuen itsekeskeinen ja ylpeä. Ihminen kääntyi syntiinlankeemuksessa katsomaan ja kuuntelemaan Jumalan sijasta toista kohdetta. Se toinen osoittaa mielellään Jumalan sijasta ihmistä ja hänen epätäydellisiä tekoja ja pyrkii sillä masentamaan uskovaa. Ihmiselle on siis luonnollista olla itsekeskeinen. Vilpitön uskova tulee huomaan, ettei hänen lihassaan asu mitään hyvää (Room 7:18). Vihollinen taas käyttää sitä hyväkseen syyllistäen uskovaa. Näin vihollinen voi saada vilpittömänkin uskovan keskittymään itseensä ja omiin suorituksiinsa, ja pahimmassa tapauksessa luopumaan jopa uskosta.

Ylpeä ihminen taas ei halua nöyrtyä toisen ansion vastaanottamiseen. Hän ei halua hyväksyä toisen hänelle hankkimaa ja ansaitsemaa vanhurskautta ainoastaan uskon kautta vastaan otettavaksi. Jotakin pitäisi minunkin saada tehdä saavuttaakseni Jumalan hyväksynnän. Hän tahtoisi itse ansaita vanhurskauden ja pelastuksen (Room 9:30-10:4). Saatana käyttää näitä luonnollisen itsekeskeisen ihmisen ominaisuuksia hyväkseen. Hän saa tällaisen itsekeskeisyyden ja ylpeyden vaikuttamaan jopa hengelliseltä ja raamatulliselta oikealta uskolta. Uskova petetään luulemaan, että tämä on oikea tapa lähestyä Jumalaa.

Tällaisen lakihenkisen ihmiskeskeisen julistuksen perustalle ja sen varaan rakennettu vanhurskaus (rakennus) ei tule kestämään Jumalan edessä. Tämän tähden on myös uskossaan haaksirikkoon joutuneita ja jopa uskosta luopuneita ihmisiä. Lain vaatimukset aiheuttavat pelkoa, syytöksiä ja epävarmuutta. Pelon ja epävarmuuden kautta heidät on johdettu ulko-ovelle. Ulko-ovelle johdettu uskostaan luopunut ihminen voi ihmetellä, että miksi Jumala on niin vaativa minua kohtaan, etten jaksa jatkaa uskossa. Vaatimukset ovat tulleet liian raskaiksi kantaa. Hänet on petetty. Hänet on johdettu pois armosta. Hänet on johdettu pois Kristuksesta (Gal 5:4). Jumala lähestyy ihmistä armon ja rakkauden kautta Jeesuksessa Kristuksessa (Joh 3:16). Jeesus tuli Jumalasta ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh 1:14-18).

Jeesus Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo (Room 10:4). 

ANTAMISEN SIUNAUS

1 Kor 14:26 "Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa”.

Uskovien kokoustilanteet ovat monesti ymmärretty aivan väärin uskovien parissa. Uskovat ajattelevat näin: "Jos minä uskon saavani jotakin kokouksessa, voin mennä kokoukseen. Jos en usko saavani sieltä mitään, en varmasti mene sinne." Uskova menee siis hengelliseen kokoukseen saamaan hengellisiä siunauksia.

Onko tuttua? Tällainen kokouksiin asennoituminen on itsekeskeistä ja itsekästä vaatimista. Se johtaa usein pettymyksiin ja sitä kautta se johtaa vaativan uskovan ulko-ovelle. Raamatussa ei lue: - Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin saamista. - Jumalan maailmassa, Hänen valtakunnassaan, on antaminen arvokkaampaa kuin saaminen. Antaminen on ensimmäisellä sijalla.

Apt 20:35 "Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa'."

Jumala itse aloitti antamisen antamalla rakkaimpansa, ainutsyntyisen Poikansa rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Jumala antoi Poikansa kuolemaan ristillä ihmiskunnan puolesta. Kärsimisensä ja kuolemansa kautta Jeesus ansaitsi ja toi meille kaikki Jumalan siunaukset. Tämä maksoi Jeesukselle totaalisen itsensä kieltämisen, itsensä nöyryyttämisen ja kaikista omista oikeuksistaan ja Jumalan asemasta luopumisen (Fil 2:5-8).

Room 8:32 "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?"

Huomaatko antamisessa suuren hengellisen salaisuuden? Jumala antoi meille Poikansa ja Hänessä kaiken. Jeesus, vaikka Hän oli, ja on, Herra Jumala, Kaikkivaltias, ei tullut Herrana vaatimaan palveluksia luomiltaan ihmisiltä. Hän tuli palvelemaan luomiaan ihmisiä.

Matt 20:28 ”Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.”

Jeesus oli nöyrä Jumalan palvelija. Nöyränä palvelijana Hän teki Jumalan tekoja ja puhui Jumalan Sanaa. Jeesus on meidän esikuvamme nöyryydessä ja palvelemisessa. Tämä nöyrän palvelijan rooli on tarkoitettu myös meille Jeesuksen seuraajille. ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon” (Fil 2:5-8). ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät" (Joh 20:21). Ei siis muiden yläpuolella vaatien oikeuksia ja palveluksia (Matt 20:25-28).

Palvellessamme ihmisiä nöyryydessä olemme siis Jumalan palvelijoita koska Jeesus teki samoin ja oli Jumalan palvelija. Itsekkäästi omaan napaan tuijottamalla emme pääse oikeaan nöyryyteen ja Jumalan edessä arvokkaaseen Herran ja ihmisten palvelemisen tehtävään. Jeesus ei tuijottanut itseensä. Hän ei etsinyt omaa kunniaansa ja omia etujaan. Jeesus katsoi Isään Jumalaan. Jeesus oli yhteydessä Isään jatkuvassa rukouksessa Pyhän Hengen kautta. Jeesus teki nöyränä palvelijana Isän tahdon. Ylpeydessä se ei olisikaan ollut mahdollista.  Sen tähden Isä näytti Jeesukselle omat tekonsa ja antoi Hänelle jokaisen Sanan, minkä Poika puhui maailman kuulla. Näin Jeesus nöyryyden ja itsensä ja omien oikeuksiensa kieltämisen kautta sai kuulla Jumalan äänen sekä nähdä Hänen tekojaan. Siksi Jeesus myös teki Jumalan tekoja ja puhui Jumalan Sanaa.

Jumala pääsi siunaamaan ihmiskuntaa Jeesuksen alentumisen ja nöyryyden kautta. Jos Jeesus ei olisi nöyryyttänyt itseään ja ottanut orjan muotoa ja tullut Jumalan ja ihmisten palvelijaksi, Hänestä ei olisi tullut meille Pelastajaa, eikä meillä olisi pelastusta. Vain itsensä kieltävä ihminen alistuu kärsimään toisen hyväksi.

Jeesus opettaa antamisesta ja käskee meitäkin antamaan. Mutta huomaa, antamiseen kuuluu myös lupaus:

Luuk 6:38 "Antakaa, niin teille annetaan. Täysi mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

Seurakunta ja sen jäsenet kokoontuvat antamaan, eivät saamaan. Kun uskova pyrkii antamaan toisille sitä, mitä Jumala on hänelle itselleen antanut, ja antaa, sekä olemaan Jumalan siunauksien välikappaleena, voimme olla varmoja siitä, että Jumala hoitaa oman osuutensa; Hän antaa antajalle. Antamisessa on näin ollen hengellinen laki ja siunaus, joka astuu voimaan antamisen kautta.

Me olemme Jumalan työtovereita. Jumala tarvitsee ihmistä työssään. Meillä on oma osuutemme ja Jumalalla on oma osuutensa. Hän pitää aina huolen omasta osuudestaan kun me huolehdimme omasta osuudestamme. Jumalan osuudesta ei meidän tarvitse huolehtia, eikä vastata. Meidän osamme on olla antajana.

Ja jokaisella on jotakin antamista. Antakaa ruumiinne, itsenne kokonaan Jumalalle (Room 12:1). Kun käytämme leivisköitämme, kykyjämme ja lahjojamme, jotka Jumala on meille itse kullekin antanut, Jumalan seurakunnassa Jumalan tarkoittamalla tavalla, Jumala lisää meille kaikkea hyvää, niin että voimme tulla vielä suuremmaksi siunaukseksi seurakunnassa. Tästähän Jeesuksen leiviskä vertauksessa pohjimmiltaan on kysymys.

KUULIAISUUDEN KAUTTA SEURAKUNTAAN PALVELEMAAN

Raamatun Sanan tien on siunaukseksi jokaiselle, joka astuu sille tielle ja lähtee seuraamaan Jeesusta uskon kuuliaisuudessa. Jumala on siunannut meitä jokaista Sanansa kautta Sanassaan (Ef 1:3). Siunaukset otetaan vastaan uskossa ja kuuliaisuudessa Sanalle (Room 16:25-26, Apt 5:32).

Jeesus meni Johanneksen kastettavaksi. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Johannes kastoi ihmisiä kun he tunnustivat syntinsä. Jeesus oli synnitön, puhdas, pyhä ja viaton. Hänellä ei siis ollut mitään omaa syntiä, mistä tehdä parannus. Kuitenkin hän meni parannuksen kasteelle. Herää kysymys; miksi?

Jeesus antaa vastauksen: "Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus" (Matt 3:15). - Täyttää koko vanhurskaus!

 Mitä tämä tarkoittaa?

Jeesus näytti meille esimerkin. Koska Hän, synnitön Jumalan Poika, meni kasteelle, meidän syntisten tulee myös mennä kasteelle. Uskovien upotuskasteessa on suuri salaisuus. Meidän vanha ihminen tekoineen haudataan kasteessa Kristuksen kuolemaan. Se on se vanha syntinen luomus, joka kuoli uskoon tulossamme. Meidät on yhdessä Jeesuksen kanssa haudattu kasteen kautta kuolemaan. Ja koska olemme yhdistetty Kristuksen kuolemaan, olemme myös yhdistetty Hänen ylösnousemukseensa. Tämä siis kasteessa (Room 6:3-5).    

Kasteelle pääsyn ehto on uudestisyntyminen Jumalan lapseksi. 

Ennen uskoontuloamme henkemme oli syntiemme ja rikostemme tähden kuolleessa tilassa (Ef 2:1-5). Kun Kristus kuoli ristillä, meidän vanha luontomme, aatu ja eeva, joka harjoitti syntiä, kuoli (2 Kor 5:14-15, Room 6:17,19-20). Jeesukseen uskova, Hänet vastaan ottanut ihminen, on vanhan ihmisensä puolesta kuollut Jeesuksen kanssa ristillä (Room 6:6-8). Kun ihminen tulee uskoon, tämä Jeesuksen kuolema astuu voimaan hänen kohdallaan, ja hän, syntinen, kuolee. Samassa silmänräpäyksessä syntyy uusi ihminen Jumalan Hengestä ja Sanasta. Uusi ihminen on Jumalan lapsi. Uudestisyntymisessä Jumala tekee meistä ihmisistä eläviä uusia luomuksia Kristuksessa (2 Kor 5:15-17, Joh 3:1-8).

Upotuskasteessa haudataan meidän vanha kuollut syntinen ihmisemme Kristuksen kanssa. Kastevedestä noustessamme nousee uusi ihminen, uudestisyntynyt Jumalan lapsi, Jeesuksen kanssa uuteen elämään (Kol 2:12-13, Room 6:4,8). Tämä uusi luomus on saanut kutsun elää totuudelle kuuliaista elämää uskossa turvaten Jeesukseen (1 Piet 1:1-3).

Kaste ei ole pieni asia. Se ei ole uskonnollinen rituaali. Jeesus osoitti kasteen olevan tärkeä menemällä itsekin kasteelle ennen julkisen toiminnan aloittamista. Sen Hän teki meidän tähtemme, ei itsensä tähden. Kaste on siksi meille tie vanhurskauteen ja Jeesuksen seuraamiseen Hänen ylösnousemusvoimassa. Kasteen kautta uskova saa voimaa elää vanhurskasta elämää (Room 6:1-10,17-18). Kasteella käynyt Jumalan lapsi on saanut myös lupauksen Pyhästä Hengestä (Apt 2:38). Pyhä Henki on annettu voimaksi todistaa Jeesuksesta, mutta myös voimaksi syntiä vastaan (Apt 1:8, Ef 5:18, Gal 5:5, 16, 22-25). Näistä asioista johtuen on tärkeää mennä uskoon tulon jälkeen kasteelle, heti kun se on mahdollista, ja ottaa vastaan Pyhä Henki.

On turvallista aloittaa Jeesuksen seuraaminen Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Jeesus on tie tässäkin asiassa: ”Näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.”

Pyhä Henki liittää kasteen kautta uskovien yhteyteen pelastettuja Jumalan lapsia. He ovat uskoneet evankeliumin Sanan omalle kohdalleen, ottaneet Sanan vastaan ja kastattaneet itsensä Kristukseen. He ovat kasteessa nousseet Kristuksen kanssa uuteen elämään.

"Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa …He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat" (Apt 2:41-42,47).

Alkuseurakunnan esimerkki soveltuu hyvin tämänkin päivän seurakuntaan. On hyvä pysyä "apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä". Silloin olemme Jumalan tahdossa tässä asiassa. Olemme mukana seurakunnassa koska se on Jumalan tahto meihin nähden.

Seurakunnan tehtävä on jatkaa Jeesuksen maanpäällistä toimintaa. "Jeesus sanoi heille taas: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät" (Joh 20:21). "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo" (Joh 14:12).

Seurakunta johtaa ihmisiä sisälle pelastukseen julistamalla heille pelastuksen Sanaa (1 Kor 1:18, 15:1-5, 11). Jumalan Sana vastaanotettuna pelastaa ja uudesti synnyttää syntisen (1 Tess 2:13, Apt 11:14). Heikkoja uskovia tuetaan ja kannetaan ja autetaan kaikella tavoin. Niinhän maallinenkin isä tekee omille lapsilleen. Hän ei heitä ulos kodista lastaan, jos lapsella on tullut kakit housuihin, tai hän on tehnyt jonkin "rötöksen". Emme voi vaatia kolmevuotiaalta lapselta 20 - vuotiaan nuoren käytöstä. Emme myöskään voi Jumalan seurakunnassa vaatia vasta uskoon tulleelta täysin virheetöntä vaellusta. Me olemme kaikki vajavaisia ja monessa kohdin virheellisiä. Korintton seurakunta oli tästä hyvä esimerkki. Kuitenkin Paavali puhutteli Korintton seurakuntaa pyhänä ja vanhurskaana (1 Kor 1:1, 6:1-2,11). Ymmärrämme, että Korintton uskovien vanhurskaus ja pyhyys ei voinut perustua heidän omiin tekoihinsa koska Paavali nuhteli heitä vakavista synneistä. Uskovien vanhurskaus ja pyhyys perustui Jeesukseen ja Häneltä saatuun lahjavanhurskauteen. Jeesus Kristus oli Korintton uskovien vanhurskaus ja pyhitys/pyhyys. Tänäkin päivänä uskovien vanhurskaus ja pyhitys/pyhyys on Herra Jeesus Kristus, joka on jokaisessa uskovassa. Tästä Jeesuksen vanhurskauden lahjasta ja puvusta minä todistan monissa kirjoituksissani.

Uskoon tultuamme meissä jokaisessa alkaa kasvuprosessi. Kasvattajamme on Jumalan armo, Sana, Pyhä Henki ja Jumalan rakkaus (Tiit 2:11-12, 1 Piet 2:2, 2 Tim 3:16, Ef 4:11-16, 1 Tess 2:7-11). Kun nämä elementit ovat hallitsemassa seurakunnassa, niin hyvä tulee.

Raamattu kehottaa meitä kärsimään toinen toistamme rakkaudessa (Kol 3:13, Ef 4:2, Room 12:10). Seurakunnassa me monta kertaa joudumme kärsimään toistemme virheitä ja vajavaisuuksia; tekoja ja sanoja. Rakkaus kuitenkin peittää syntien paljouden ja kestää kaiken (1 Kor 13:7, 1 Piet 4:8). Tämä rakkaus on Jumalan rakkaus. Se on meissä uskovissa Pyhän Hengen kautta Pyhässä Hengessä (Room 5:5).

SEURAKUNTARUUMIIN YHTEYS

Seurakunta(yhteys) on Jumalan suuri salaisuus. Kun tulet seurakuntaan, Jumala tahtoo käyttää sinua siunauksiensa välikappaleena toisille uskoville (1 Kor 14:26). Jumala ei ole tarkoittanut uskovien ainoastaan istuvan passiivisena kokouksesta kokoukseen saamassa (siunauksia) toisten uskovien välittämänä. Jumala ei tule itse tekemään kaikkea. Hän ei lähetä enkeleitään, niin että me saisimme istua kädet ristissä ja odottaa, että kylläpä se Herra nämä asiat hoitaa ilman minuakin. Ei näin. Jumala tarvitsee jokaista lastaan palveluksen työhön. Jokaisella uskovalla on jotakin antamista, näin todistaa Sana.

”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne hänen jäseniään” (1 Kor 12:27). ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä” (1 Kor 12:13). "Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef 4:11-12).

Voisimme heittää kysymyksen: Voiko joku rakentaa hajallaan olevaa kuritonta laumaa? Ruumis ei voi elää ja toimia jos sen jäsenet ovat hajallaan; Oikea käsi hirvimetsällä, vasen jalka autossa matkalla Helsinkiin ja pää kotona koneella. Ruumis ei myöskään voi hyvin mikäli sen jäsenet eivät välitä toisistaan. Jos joku ruumiinjäsen tahtoo elää erossa toisista ruumiinjäsenistä, se on jo katastrofi. Elävä ruumis koostuu jäsenistä, jotka ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Vain yhteyden kautta ruumis voi elää ja kasvaa Jumalan antamaa kasvua.

"Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua" (Kol 2:19).

"vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on" (Ef 4:15-16).

Jumala on antanut palvelusvirat seurakunnalle. Jeesus on luvannut sinulle ja minulle Toisen Puolustajan, Pyhän Hengen (Joh 14. ja 16. luvut). Myös Pietari lupasi helluntaipäivän saarnassaan Pyhän Hengen lahjan (Apt 2:38). Kun Pyhä Henki tulee uskovaan, Hän tuo aina tullessaan armolahjoja (Ef 4:8). Ne ovat annettu seurakuntaan käytettäviksi seurakunnassa seurakunnan rakentamiseksi (1 Kor 12. ja 14. luvut). Jokainen uskova on kutsuttu rakentamaan Jumalan seurakuntaa armolahjat työvälineenä. Jokaisella Jumalan seurakunnalla on kaikki Raamattuun kirjoitetut armolahjat (1 Kor 1:4-7). Armolahjat ovat Jeesuksessa Kristuksessa. Hänet Jumala on antanut seurakunnalle. Hänessä seurakunnalla on koko jumaluuden täydellisyys (Ef 1:22, Kol 1:19, 2:9-10).

Kukaan ei voi rakentaa mitään rakennusta etäältä. Kukaan ei voi rakentaa Jumalan seurakuntaa paikallisseurakunnan yhteyden ulkopuolella ja ulkopuolelta. Tarvitaan ruumiillinen läsnäolo, ei vain olla läsnä hengessä.

Pyhä Henki kutsuu uskovia elämään Hänen kanssaan syvää hengellistä elämää Jeesuksen Kristuksen rakkaudessa ja yhteydessä sydämen kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Silloin uskova on mukana paikallisessa Jumalan seurakunnassa myös ruumiillisesti. Silloin uskova voi saada Pyhältä Hengeltä palvelusviran ja armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi. Tämä on jokaisen uskovan kutsumus; Jumalan huoneen rakentaminen Jeesuksen päivään asti.

USKOVAN HENGELLINEN KOTI ON JUMALAN SEURAKUNTA

Tällä kirjoituksellani tahdon sanoa: Jumala ei kasvata kuritonta laumaa kurittomuudessa kurittomuuteen. Jumala vaatii kuuliaisuutta Hänen äänelleen.

Silloin Samuel sanoi: ”Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus Hänen äänelleen? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva, sillä kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu kotijumalien palvelusta" (1 Sam 15:22-23).

Uskossa kasvuun ei ole oikotietä. Uskovan tulee olla Jumalalle kuuliainen sen ymmärryksen mukaan, mikä hänellä on. Jumala vie eteenpäin uskon tiellä kuuliaisuuden kautta. Kuuliaisuus on ainut tie todelliseen jumalasuhteeseen ja Jumalan palvelemiseen. Jumala vie jokaisen lapsensa valintojen eteen. Niissä on uskovalla mahdollisuus osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle, Jumalan kirjoitetulle Sanalle, mutta myös Hänen äänelleen. Jumala puhuu jokaiselle uskovalle tavalla tai toisella. Jumalasuhteessamme ja Jumalan palvelemisessamme olemme riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki johdattaa uskovaa. Hän opettaa uskovalle Jumalan ja Hänen tahtonsa tuntemista. ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Pyhä Henki asuu ja elää Jumalan Sanassa (Matt 4:4, Joh 14:10).

Pyhä Henki selittää Jeesusta Kristusta. Hän avaa uskovalle Raamatun Kirjoituksia niin, että ne voidaan ymmärtää. Pyhä Henki tekee Kirjoitukset eläviksi. Tämän tähden Pyhä Henki on elintärkeä uskovan elämässä. Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla elävää toimivaa Jumalasuhdetta.

Pyhä Henki annetaan niille, jotka tottelevat Jumalaa: "Me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat" (Apt 5:32).

Tästä johtuen kuuliaisuus Jumalalle on tie elävään ja toimivaan jumalasuhteeseen. Ja vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa (Ps 68:7).

"Sen tähden emme mekään siitä päivästä lähtien, jolloin saimme tästä kuulla, ole lakanneet rukoilemasta teidän puolestanne ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä. Rukoilemme, että vaeltaisitte Herran arvon mukaisesti ja hänelle kaikessa mieliksi ja että kantaisitte hedelmää kaikissa hyvissä teoissa ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Vahvistakoon hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukaisesti kaikella voimallaan olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä. Iloiten te silloin kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa (Kol 1:9-12).

Lue vielä Psalmi 81:14-17.

Ensimmäinen Raamatun ilmoittama kuuliaisuuden askel uskoontulon ja Jeesuksen tunnustamisen jälkeen on uskovien upotuskaste. Tämän Jumala on selvästi ilmoittanut Raamatun Sanassa. Ensin usko ja sitten kaste. Emme muuta Jeesuksen ja Pietarin opetusta uskosta ja kasteesta (Mark 16:16, Apt 2:38, 41,47). Kasteen kautta Jumala liittää uskoon tulleen seurakuntayhteyteen. Uskova, joka ei katso tarvitsevansa Jumalan seurakuntaa, jonka yleinen asenne seurakunnasta on - ei sitä tarvita, ei ole Jumalan tahdossa tässä asiassa?  Tahallinen tarkoituksellinen jatkuva seurakuntayhteyden ulkopuolella eläminen on vastoin Raamatun ilmoitusta. Tämän kirjoituksen jatko on perusteluja tällä väittämälle.

Ihminen tulee uskoon Herraan Jeesukseen uudestisyntymisen kautta. Hän on pelastettu uskosta Jeesukseen.  Usko Jeesukseen riittää pelastumiseen. Pelastava usko on uudestisyntymisen kautta satu sydämen usko: "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi" (Room 10:10). Sydämen uskoa seuraa rakkaus Jeesusta ja Hänen Sanaansa kohtaan.

"Kristuksessa Jeesuksessa ei hyödytä ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus. Tärkeää on rakkaudessa vaikuttava usko" (Gal 5:6). Sydämen usko ei siis ole pelkkää uskon asioiden totena pitämistä. Se on rakkaudesta Jeesukseen lähtevää aktiivista toimivaa uskoa. Se on kuuliaisuutta Häntä kohtaan.  "Se, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, rakastaa minua. Ja joka rakastaa minua, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.  Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan. Se, joka ei rakasta minua, ei pidä minun sanojani. Mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun vaan Isän, joka on minut lähettänyt” (Joh 14:21-24). "Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee, mitä minä sanon?" (Luuk 6:46).

Mikäli joku väittää olevansa uskossa Jeesukseen, mutta ei pidä kovinkaan tärkeänä sitä, mitä Raamattu opettaa uskon vaelluksesta, voi olla, ettei hän ole uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Sellaisen ihmisen usko voi olla pelkkää asioiden totena pitämistä. Raamattu ei sano: - Joka tietää, se pelastuu. Raamattu sanoo – Joka uskoo, se pelastuu. Pelastava usko on elävä usko joka vaikuttaa tekoja. Pelkkä tieto uskon asioista ei riitä pelastamaan ihmistä.

Paavalin julistuksen tarkoitus oli, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa pakanakansoissa kaikkina aikoina (Room 1:5). Paavali kirjoittaa kuuliaisuudesta Korintton uskoville: "Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, kunhan te itse olette ensin tulleet täysin kuuliaisiksi (2 Kor 10:5-6). Paavalin julistuksen tavoitteet kattavat myös nykypäivän ihmiset, kaikkialla maailmassa, missä vain evankeliumia julistetaan. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että uskovien yhteydessä totellaan Jumalan Sanaa ja seurataan Jeesusta ja Hänen ohjeitaan.

Jumalan Sana on lihaan tullut Herra Jeesus Kristus: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh 1:1,14). Myös Jeesus sanoi kuuliaisuudesta: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään" (Joh 3:36). Tämä on hyvin vakava varotus Herralta Jeesukselta Kristukselta Sanaa tottelemattomille ihmisille. Siksi emme voi suhtautua välinpitämättömästi Jumalan Sanan ilmoitukselle. Raamattu nuhtelee kurittomasta vaelluksesta hyvin voimakkain sanoin 2 Tess 3:1-15. Tässä on huomattava, että Paavalin oppi on Jeesuksen oppia ja Jumalan Sanaa (Gal 1:10-12).

Jeesus oli kuuliainen Isälleen kaikessa. ”Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia." (Heb 5:8-9). Herra Jeesus on kaikessa esikuvamme, niin myös kuuliaisuudessa. Kun me olemme kuuliaiset Jumalan Sanalle (Jeesukselle), olemme siunaukseksi ja avuksi toisille ihmisille. Herra ei voi käyttää kurittomasti vaeltavia lapsiaan siinä määrin kuin Hän tahtoisi. Herra kasvattaa omiaan kurinalaisesti kurinalaisuuteen, ei anarkiassa anarkiaan.

TEE PARANNUS JA KÄÄNNY POIS SYNNISTÄ

Me olemme kaikki pois poikenneet Jumalan yhteydestä ja tahdosta kulkemalla omaa tietämme tehden syntiä (Jes 53:6, Ef 2:1-3). Jumala vetää ihmisiä takaisin yhteyteensä Jeesuksen kautta (Joh 6:37, 44-45, 56, 14:6, Heb 10:19). Näin ihmisellä on jälleen mahdollisuus päästä yhteyteen Elävän Jumalan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen kauttaan uskomme Jumalaan (1 Piet 1:21, Joh 12:44) ja tulemme Hänen luokseen (Joh 6:37, 44-45, 14:6).

Johannes kastajan saarnateksti oli: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt 3:2). Jeesuksella oli sama teksti: "Siitä lähtien Jeesus alkoi julistaa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 4:17).

Jeesus antoi opetuslapsilleen saman saarnatekstin:

"Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista" (Luuk 24:46-47).

Parannuksen teko on kääntyminen pois synnistä ja tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Se on sydämen taivuttaminen kuuliaiseksi Jumalalle. Pietari saarnasi: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista" (Apt 3:19-20).

Sekä Johannes Kastaja, että Jeesus Kristus ja apostolit, kehottivat ihmisiä kääntymään Elävän Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen Kristukseen. 

Tullessamme Jeesuksen luokse teemme täyskäännöksen pois kaikesta tietoisesta synnistä ja kaikesta tottelemattomuudesta. Tulemme sydämessämme Elävän Jumalan luokse Jeesuksen kautta. Katseemme kohdistuu Jeesuksen kautta Jumalaan. Lähdemme seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta sydämen kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Näin Jumala uudesti synnyttää meidät elävään uskoon.

SEURAA HERRAA JEESUSTA KRISTUSTA, JUMALAN SANAA.

Jeesuksen seuraaminen on Jumalan tahto meihin uskoviin nähden. Lihansa päivinä Jeesus kutsui itselleen seuraajia (Matt 10:38, Mark 1:20, 10:21, Luuk 14:27). Tänäkin päivänä Jeesus etsii itselleen seuraajia (Matt 28:19, Joh 8:12, 10:27, Ef 5:1). Jumala ei ole tarkoittanut, että uskova jatkaa itsekästä oman tahdon johtamaa elämäänsä, jota hän kääntymättömänä eli välittämättä Jumalan Sanan opetuksista.

"Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös" (2 Kor 5:15).

Raamattu kehottaa meitä antamaan itsemme kokonaan Jumalalle.

"Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä" (Room 12:1-2).

Uskova antautuu Jumalalle koska Jumala on ostanut meidät omalla verellään itselleen kuuliaiseksi.

Apt 20:28 ”Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen hankkinut.”

"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan ennaltatietämisensä mukaisesti on Hengellään pyhittänyt Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellään vihmottaviksi. Armo ja rauha lisääntyköön teille. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä" (1 Piet 1:1-2, 18-19).

Seurakunta, jokainen uskova, on siis Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, verellä itselleen hankkima omaisuus (Tiit 2:9-15, 1 Kor 15:23, 2 Kor 10:7, Gal 3:29, Joh 10:27). Siksi me kuulumme kokonaisena Jumalalle. Kaikki mitä me olemme, ja mitä meillä on, on Jumalan omaisuutta. Meidän nykyisyys ja tulevaisuus on Herran. Hyväksymme ostohinnan ja annamme Jeesukselle oman elämämme omistus- ja hallintaoikeuden Hänen verensä tähden. Voimme sanoa, ja meidän tulee sanoa, tämän Hänelle.

PALVELE HERRAA SYDÄMEN KUULIAISUUDESSA.

"Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä" (Room 6:22).

Koska uskovina olemme vapautetut synnistä, voimme seurata Jeesusta ja palvella Häntä. Herran palveleminen johtaa uskovan elämään Jumalalle erotettua Jumalaa miellyttävää vanhurskasta elämää. Pyhityksellä tarkoitetaan jostakin pois erottautumista ja toiseen liittymistä (2 Kor 6:14-18).

Uskova on erotettu pois maailmasta ja sen elämäntyylistä. Hänet on liitetty Jumalan yhteyteen elämään vanhurskasta elämää. Tätä yhteyden ja vanhurskauden vaalimista Raamattu kutsuu pyhitykseksi. Se on uskovan osa pyhityksessä. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Heb 12:14). Jos maailmasta ja synnistä pois erottautumista ja Jumalalle antautumista ei uskovan elämässä ole, hän ei ole elävässä pelastavassa uskossa. Hän ei peri Jumalan valtakuntaa. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä, kuinka hyvin yksilöuskova onnistuu pyhityselämässään. On kysymys pyrkimyksestä pyhitykseen. Siis, täytyy olla halu ja pyrkimys jumalasuhteen hoitamiseen ja kunnossa pitämiseen.      

Kääntymätön ei välitä Raamatun opetuksista (Room 6:20). Hän vastustaa Jumalaa elämällä Hänen tahtonsa vastaisesti. Hän on Jumalan vihollinen (Kol 1:21, Fil 3:17-19, Room 5:10). Jumalaa kunnioittava henkilö kunnioittaa Jeesusta Kristusta (Joh 5:23). Silloin hän kunnioittaa myös Jumalan kirjoitettua Sanaa, Raamattua. Tämä koska Jeesus Kristus on lihaan ihmiseksi tullut Jumalan Sana ja Jumala. Uudestisyntynyt uskova rakastaa Jeesusta Kristusta (Joh 8:42, 1 Piet 1:8).

Rakkaus Jeesusta kohtaan on rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan (Joh 14:21,24). Rakkaus Sanaa kohtaan vaikuttaa Sanan nälkää. Sanan nälkä vie uskovan Raamatun äärelle lukemaan Sanaa. Se vie uskovan myös seurakuntaan kuulemaan Jumalan Sanan julistusta ja opetusta sekä myös tottelemaan sitä. Nöyrä kuuliainen Herran neuvottelussa ollut uskova voi sitten jakaa Herralta saamaansa Sanaa toisille. Näin hän tulee siunaukseksi seurakunnassa (Jer 23:18,22).

Kaikki eivät ole julistajia ja opettajia. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus kuulla Herran ääni ja välittää sanomia seurakunnassa toisille siunaukseksi (1 Kor 14:31). Tässä ei ole kysymys uskovan inhimillisistä kyvyistä eikä hyvyydestä. Ei myöskään uskon tasosta. Kyseessä on Herralta saaduista armolahjoista ja Pyhän Hengen vaikuttamasta herkkyydestä Jumalan edessä.

Jeesus hoitaa ja ruokkii lapsiaan Sanallaan seurakunnassa (Ef 5:29). Jumalan Sana tyydyttää ihmisen hengellisen nälän. Jeesus: -Minä (Jumalan Sana) olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti (Joh 6:35,51,63, 1 Piet 2:2). Jumalan Sanan syöminen tarkoittaa käytännössä sitä, että Raamatun Sanaa luetaan, sen julistusta kuunnellaan ja kuullaan, uskotaan ja otetaan vastaan sekä myös mietiskellään sydämessä. Jeesus antaa myös elävää vettä. joka tyydyttää hengellisen janon (Joh 4:10-14, Mark 1:8). Hän juottaa omiaan Pyhällä Hengellä: "Jeesus seisoi ja huusi:

"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat. Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu" (Joh 7:37-39).

Se, joka kunnioittaa ja rakastaa Jumalan kirjoitettua Sanaa, Raamattua, noudattaa sen opetuksia. Jumalan Sana on annettu meille valoksi tiellemme (Joh 8:12, Ps 119:105).

SEURAKUNTA ON JUMALAN KOTI JA JUMALAN PERHE

Rakkaus Jeesukseen vaikuttaa rakkautta seurakuntaa kohtaan. Kukaan uskova ei voi väittää rakastavansa Jeesusta ja samanaikaisesti halveksia Hänen seurakuntaansa. Siinä olisi vakava ristiriita. Uudestisyntymisessä Pyhä Henki tulee ihmiseen. Pyhän Hengen täyteydessä Pyhä Henki saa hallintaotteen uskovassa. Pyhä Henki hänessä rakastaa Jeesusta, Jumalan Poikaa, yli kaiken (Ef 1:6, Luuk 3:22). Seurakunta on Jeesuksen ruumis ja Jeesus on sen pää (Ef 5:23, Kol 1:18). Siksi Pyhä Henki rakastaa myös Jeesuksen maanpäällistä ruumista, seurakuntaa.

"Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne hänen jäseniään" (1 Kor 12:27).

Pyhä Henki siis rakastaa uskovia yksilöinä ja heistä koostuvaa uskovien yhteyttä/yhteisöä. Emme kääntymättöminä välittäneet Jumalan laumasta kovinkaan paljon, puhumattakaan siitä, että olisimme rakastaneet Jumalan seurakuntaa. Rakkaus paikallista seurakuntaa kohtaan on siis Pyhän Hengen vaikutusta uudestisyntyneessä uskovassa. 

"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään" (1 Joh 5:1-2).

Uskovat ja seurakuntayhteys ovat Jumalasta syntyneet. Siksi uudestisyntynyt uskova rakastaa toisia uskovia. Rakkaus uskovia kohtaa vetää häntä uskon sisarten ja veljien seuraan. Rakkaus Jeesusta kohtaan on näin ollen myös rakkautta Hänen seurakuntaansa kohtaan.

Jeesus puhui jäähyväispuheessaan taivaassa sijaitsevasta Isänsä kodista. Taivaan koti on uskovan lopullinen koti. Jeesus kertoi menevänsä valmistamaan sinne sijaa omilleen.

Jeesus puhui poismenostaan profetaalisesti. Hänet otettiin taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen. Hän lupasi tulla takaisin hakemaan opetuslapsensa tuohon taivaalliseen kotiin (Joh 14:1-3). Jeesus täyttää lupauksensa ylöstempauksessa (1 Tess 4:15-18). Ylöstempaus ei ole vielä tapahtunut, mutta me odotamme sitä.

Kun joku Jumalan lapsi lähtee tästä ajasta kuoleman kautta, hän menee paratiisiin odottamaan lopullisen taivaspaikan valmistumista ja ylöstempausta (Luuk 23:43, 2 Kor 12:4).

Paratiisi on poisnukkuneen uskovan tilapäinen koti. Ylöstempauksessa Jeesus vie kaikki Hänen omansa taivaaseen. Silloin kaikkien uskossa Jeesukseen kuolleiden ruumiit nousevat ylös silmänräpäyksessä. Ne muuttuvat ylösnousemusruumiiksi. Sitten me elossa olevat uskovat saamme myös ylösnousemusruumiin. Me kaikki muutumme Jeesuksen kaltaisiksi (1 Joh 3:2, 2 Tess 1:10). Sitten Herra Jeesus vie meidät kaikki yhdessä taivaaseen (1 Kor 15:51-53).

Odotellessamme ylöstempausta, missä on meidän uskovien tilapäinen koti? Onko Jumala jättänyt lapsensa kodittomiksi? Isämme meni taivaaseen ja jätti lapsensa orvoiksi ja kodittomiksi? Niinkö? Jes 9:5, Joh 20:17, 21:5.

Jumala ei ole jättänyt Hänen rakkaita lapsiaan ilman kotia. Meillä on hengellinen koti täällä maan päällä koko tämän maanpäällisen elämämme ajan. Uudestisyntynyt ihminen on Jumalan lapsi (1 Joh 3:1-2) ja Jumalan perheen jäsen (Ef 2:19). Jumalan koti Hänen lapsilleen on Jumalan seurakunta. Raamattu kutsuu seurakuntaa Jumalan huoneeksi; "Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus" (1 Tim 3:15). Jumala tahtoo tuoda omat lapsensa kotiinsa. Aivan samalla tavalla kuin sinäkin tuot vastasyntyneet lapsesi kotiisi. Et jätä lastasi supermarketin parkkipaikalle tai metsään kannon päälle "herran haltuun".

Seurakunnassa on sääntöjä noudatettavaksi niin kuin on jokaisessa perheessäkin. Raamattu kuvaa Uuden Testamentin Kirjeissä hyvin seikkaperäisesti seurakuntaelämää ja seurakunnan sisällä olevia Jumalan asettamia sääntöjä. Kannattaa tutustua UT:n Kirjeisiin.

TAIVAAN ISÄ SEURAKUNNASSA

Jeesus lupasi taivaaseen mentyään rukoilla Isää. Isä antaisi rukousvastauksena opetuslapsille Toisen Puolustajan, Totuuden Hengen. Tämä Henki on tietysti Pyhä Henki. Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä: - Hän pysyy teidän luonanne ja on iankaikkisesti teissä. Heti tämän jälkeen Jeesus sanoi mielenkiintoiset sanat: "En minä jätä teitä rovoiksi vaan tulen luoksenne" (Joh 14:16-18,28).

Herää Kysymys; Kuka on Toinen Puolustaja, Pyhä Henki, ja miksi Jeesus myös tulisi? Huomaa, että Jeesus sanoi "En jätä teitä ORVOIKSI". Isänsä kuolemassa menettänyt lapsi on orpo.  Jeesus puhutteli opetuslapsia lapsinaan (Mark 10:24, Joh 21:5).

Ei voida väittää, tekemättä Raamatun Sanalle väkivaltaa, että Jeesus olisi tällä tarkoittanut muuta, kuin omia lapsiaan. Huomatkaamme, että Jeesus oli n. 30 -vuotias mies. Opetuslapset olivat 17-30 -vuotiaita miehiä. Ei kukaan kolmekymppinen mies tavallisesti puhuttele melkein samanikäisiä miehiä lapsina. Tällä lapsiksi puhuttelulla on siis syvällisempi merkitys. Olemme jo edellä todenneet, että uudestisyntynyt uskova on Jumalan lapsi. Hän on Jumalan lapsi koska hän on syntynyt Jumalasta: Sanasta ja Hengestä (1 Joh 3:1-2,9, Joh 3:3-8, 1 Piet 1:23, Jaak 1:18).

Jeesus on lihaan tullut Jumala ja Jumalan Sana (Joh 1:1, 14, Room 9:5, Tiit 2:13). Näin olemme syntyneet Hänestä ja Hän on hengellinen Isämme ikuisesti. Hän on siis meidän uskovien kanssa ikuisesti. – Hän, Pyhä Henki, pysyy teidän luonanne ja on iankaikkisesti teissä. Vertaa Gal 4:6, Room 8:9-11.

Taivaallinen Isämme, lihaan tullut Jumala, Herra Jeesus Kristus, sovitti meidät lihassa ristillä itsensä kanssa kuoleman kautta (2 Kor 5:19-21, Kol 1:21-22). Jeesus kuoli ja haudattiin. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista kuoleman voittajana ja elämän Herrana. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen useita kertoja neljänkymmenen päivän aikana. Sitten Hänet otettiin taivaaseen (Apt 1:1-11).

Opetuslapset jäivät nyt ilman Isää. Mutta, Jeesus tiesi edeltä tämän kaiken. Siksi Hän lohdutti opetuslapsiaan jäähyväispuheessaan: Hän ei jättäisi heitä orvoiksi. Hän tulisi takaisin heidän luokseen (Joh 14:18, 28).

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan" (Joh 14:23).

Tässä Jeesus lupaa tulla takaisin Isän kanssa. Hän ei siis tulisikaan yksin. Jeesus tuli Isänsä kanssa opetuslastensa yhteyteen seurakuntaansa helluntaipäivänä. Silloin sekä Isä Jumala, että Poika Jeesus, tulivat Pyhässä Hengessä. Tämä tarkoittaa sitä, että Kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumala otti seurakuntansa asunnokseen (Apt 2:1-4,15-21,33). Jumala yksinkertaisesti muutti taivaasta alas tänne maan päälle asumaan seurakuntaansa. Jeesus oli sanonut:

"Teille on hyväksi, että minä menen pois. Ellen mene pois, ei Puolustaja tule teidän luoksenne, mutta mentyäni pois, minä lähetän hänet luoksenne" (Joh 16:7). Ja "Isä on minua suurempi" (Joh 14:28).

Ymmärrämme, että nyt Pyhässä Hengessä on sekä Isä, että Poika Jeesus, läsnä seurakunnassa ja yksilöuskovan elämässä. Aikaisemmin opetuslasten kanssa oli "vain" Poika Jeesus, yksi jumaluuden kolmesta persoonasta. Isä oli taivaassa (Matt 10:32, Luuk 3:22).

Tämän tähden Jeesus sanoi: "Isä on minua suurempi" ja ”Teille on hyväksi, että minä menen pois." Jeesus Poikana, Jumala lihassa, oli rajoitettu aikaan ja paikkaan. Kun siis Jeesus, Poika, palasi taivaaseen, Pyhä Henki tuli. Pyhässä Hengessä tuli Jeesus ja Isä Jumala. Ennen Jeesuksen taivaaseen paluuta se ei ollut mahdollista koska Jeesus oli vielä lihassa (Joh 7:39). Nyt Hän on tullut Pyhässä Hengessä ja on kaikkialla läsnä; Herra Jumala Kaikkivaltias (Matt 28:20, Ilm 1:8).

JUMALAN ASUNTO

Uskovien ruumis on Jumalan ja Pyhän Hengen temppeli (1 Kor 3:16, 6:19).

Uskovista koostuva yhteys, seurakunta, on Jumalan temppeli, Jumalan asunto (2 Kor 6:16). Herra Jeesus Kristus puhdisti asuntonsa synnistä ennen kuin Hän, Pyhä Jumala, voi tulla asumaan temppeliinsä (Heb 1:3). Nyt kun suursiivous on tehty, Jumala itse asuu kodissaan seurakunnassa. Jotta yksilöihminen saisi Pyhän Hengen, Isän ja Pojan, asumaan sydämeensä, hänen on tehtävä parannus ja annettava Jeesuksen puhdistaa hänen sydämensä puhtaaksi kaikesta synnistä. Puhdistusaine on Jeesuksen Kristuksen veri (1 Joh 1:7-9, Joh 13:5-8, 15:3, Apt 11:14, 15:8-9).

Tämä veri puhdistaa parannuksen tekevän syntisen kaikesta synnistä. Se on Jumalan pyhä veri (Apt 20:28). Siksi se puhdistaa kaikesta synnistä.

JUMALAN RAKENNUS

Jumala tahtoo aktiivisesti hallita seurakuntaansa. Hän rakentaa seurakuntaa, Jumalan huonetta, meistä yksilöuskovista Jumalan Sanalla. Se toteutuu siinä määrin, kuin me itse suostumme rakennuskiviksi (1 Piet 2:5, 1 Kor 3:9, Apt 7:38, Ef 4:15-16). Seurakunta kasvaa ja rakentuu kuuliaisuuden kautta keskinäisessä yhteydessä ja rakkaudessa sen mukaan kuinka paljon Sana ja Pyhä Henki saa meissä sijaa ja valtaa (2 Tess 2:13, Apt 9:31). Seurakunnan ja yksilöuskovan rakentuminen ja kasvu edellyttää keskinäistä yhteyttä.

”Universaalin” seurakunnan jäsenenä on vaikea rakentaa seurakuntaa, koska ns. universaalinen seurakunta koostuu paikallisseurakunnista. Yksilöuskova kuuluu paikallisen seurakunnan kautta maailmanlaajuiseen Jumalan laumaan. Jumala kehottaa uskovia toimimaan ja tekemään työtä sen paikkakunnan hyväksi, jossa uskova asuu. Paikallisseurakunta on Jumalan suunnitelma yksilöuskovaa varten. Uskovan tulee siis toimia paikallisen seurakunnan hyväksi. Sen kautta hän sitten voi toimia laajemmin, jopa maailmanlaajuisesti.

Matt 18:17 "Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niin kuin olisi pakana ja publikaani."

Miten ilmoitetaan "universaalille" seurakunnalle? Uskova ei voi toteuttaa tätä Jeesuksen käskyä jos hän on ainoastaan "universaalin" seurakunnan jäsen. "Jos hän ei seurakuntaakaan kuule".

Seurakunnalla on osoite, ja nimeltä mainitut seurakuntapalvelijat, joille pitää ilmoittaa. Nämä palvelijat ovat seurakunnan paimenet (Ef 4:11, Apt 20:17,28). Paimenille tulee olla kuuliaisia. ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi" (Heb 13:17).

Kukaan ei voi olla paimen universaalissa seurakunnassa. Tarvitaan paikallisseurakunta, koska paimenen työhön kuuluu valvoa yksilöuskovien sielujen parasta. Paimenet paimentavat heille uskottua laumaa, joka koostuu yksilöihmisistä, ei hajallaan olevista massoista, ja kokoontuu tietyssä osoitteessa. Uskovien tulee Jumalan Sanan kehotuksen mukaisesti olla kuuliaisia johtajilleen. Muutenhan paimentaminen ei onnistu. Jumala ei kasvata kuritonta laumaa kurittomuudessa kurittomuuteen.

HERRAN HUONE ILON AIHE.

"Daavidin matkalaulu. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen" (Psalmi 122:1).

Daavid iloitsi päästessään Herran huoneeseen. Hän rakasti Herran huonetta. Syy siihen oli Herran läsnäolo. Psalmi 26:8 "Herra, minä rakastan sinun huoneesi sijaa, sinun kirkkautesi asumuksen paikkaa.”  Herran kirkkaus, Jumalan läsnäolo, asuu UT:n seurakunnassa (2 Kor 6:16). Uskovat ovat päässeet sisälle kaikkeinpyhimpään, Jumalan välittömään läsnäoloon, Jeesuksen veren ja ruumiin uhrin kautta. Heb 10:19 ”Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta.”

Paikallisseurakunta on totuuden pylväs ja perustus paikkakunnalla. Jumalan ja ihmisten edessä seurakunnalla on totuuden vartijana ja julistajana tärkeä ja arvokas tehtävä.

1 Tim 3:14-16 "Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."

Psalmi 27:4-6 "Yhtä olen pyytänyt Herralta, sitä minä etsin, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään. Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle. Nyt pääni kohoaa vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät. Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan, laulan ja soitan Herralle."

Tässä on mielestäni erittäin hyvä kuvaus Jumalan seurakunnan merkityksestä yksilöuskovalle. Edelliset jakeet 1-3 kuuluvat tähän, mutta jätin ne pois, jotta tekstistä ei tulisi kovin pitkä. Kannattaa lukea koko Psalmi 27 ja mietiskellä Sanaa. Seuraavassa tekstissä lisää seurakunnan merkityksestä.

JUMALAN SRK KASVUN PAIKKA

Psalmi 92:13-16 "Vanhurskas kukoistaa kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. Ne, jotka on istutettu Herran huoneeseen, kukoistavat meidän Jumalamme esipihoissa. Vielä vanhuudessaan he tuottavat hedelmää, ovat reheviä ja tuoreita ja julistavat, että Herra on oikeamielinen, hän, minun kallioni, jossa ei ole vääryyttä."

Vanhurskas kukoistaa, viheriöi, koska hänet on istutettu Herran huoneeseen Herran läsnäoloon elävän veden lähteelle. Hänet on oksastettu jaloon öljypuuhun. Hän saa juomansa ja ravintonsa Kristuksesta, Jumalan Hengestä ja Sanasta. Seurakuntayhteydessä hän kasvaa ja rakentuu toisten uskovien kanssa Herran temppeliksi ja pyhäksi papistoksi. Vielä vanhuudessaan he tuottavat hedelmää. Eivät koskaan kuihdu!

Oletko tavannut vanhoja uskovia, jotka ovat olleet mukana seurakunnassa kymmenet vuodet? Mikä on heille tyypillistä? He ovat rukoilleet ja kiittäneet Herraa kokouksesta toiseen, eivät mielellään ole olleet poissa yhdestäkään kokouksesta. He ovat iloisia ja kiitollisia Herralle Hänen uskollisuudestaan. He loistavat ja levittävät kokouksissa iloa ja siunauksia ja heillä on kiitos ja hallelujaa jatkuvasti huulillaan. Tällainen on vanha rehevä kukoistava Herran huoneessa uskollisesti aikaansa viettänyt vanha uskova. Näyttää siltä, kun heitä katselee, että vanhan kuoren sisällä asuu nuori parikymppinen tyttö tai poika. Olen tullut monta kertaa siunatuksi tällaisten vanhojen nuorukaisten/neitojen kautta.

AJATTELEMISTA PAIKALLISSEURAKUNNAN HALVEKSIJOILLE.

"Tervehtikää Laodikeassa olevia veljiä ja Nymfaa sekä hänen kodissaan kokoontuvaa seurakuntaa. Kun tämä kirje on luettu teidän luonanne, huolehtikaa siitä, että se luetaan myös Laodikean seurakunnassa ja että te puolestanne luette Laodikeasta tulevan kirjeen" (Kol 4:15-16).

"Kirjoitin lyhyesti tästä seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan" (3 Joh 1:9).

Paavali ja Johannes kirjoittivat paikallisseurakunnalle. Miten voidaan lähettää kirje universaalille seurakunnalle? Ei mitenkään! Kirjeellä täytyy olla vastaanottaja ja osoite. Se edellyttää paikallisseurakuntaa, jolla on osoite ja tietyt lukijat, siis jäsenet. Arkipuksella oli virka (Kol 4:17). Paavali käskee häntä hoitamaan virkaansa, jonka hän oli saanut Herralta. Kyseessä oli paikallisseurakuntavirka. 

1 Tim 3:1 "Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jaloon tehtävään.” Miten joku pyrkii universaalin, maailmanlaajuisen, seurakunnan kaitsijaksi? Ketä kaitset? Kuka sinut asettaa siihen toimeen? Jumalako? Jumala asettaa seurakuntavirat paikallisen seurakunnan rukouksen ja seurakunnan vanhinten, johtajien, kätten päälle panemisen kautta (Tiit 1:5, Apt 6:1-7, 13:1-4, 14:23). Kuka sinua tottelee ja seuraa opetustasi jos jokainen "jäsen" kuuluu vain universaaliin seurakuntaan? 

1 Tim 5:17 "Vanhimpia, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, pidettäköön kaksin verroin kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka näkevät vaivaa sanassa ja opetuksessa."

Kuinka kukaan voi johtaa ja opettaa kuritonta laumaa, joka ei edes tule koolle kuuntelemaan opetusta? Heb 2:12 "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, laulan ylistystäsi seurakunnan keskellä" Kuinka kukaan voi ylistää Jumalaa universaalin seurakunnan keskellä?

Heb 10:25 "Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.”

Jaak 5:14 "Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoon hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä." Kuinka kutsut luoksesi universaalin seurakunnan vanhimmat? Eihän sellaisessa seurakunnassa voi olla vanhimpia koska sellaista seurakuntaa ei ole olemassa. Eikö seurakunta ja sen vanhimmat ole lähellä, nimeltä mainitut henkilöt, koska sairaalle seurakuntalaiselle on kehotus kutsua luokseen seurakunnan vanhimmat?

Seuraavissa Raamatun jakeissa esiintyy paikallisseurakunta; Apt 11:22, 26, 12:1,5, 13:1, 14:23,27, 15:3 - 4,22, 30, 41, 16:5, 18:22, 20:17, 28, Room 16:1,6, 1 Kor 1:2, 4:17, 6:4, 7:17, 14:19, 23, 28, 33, 16:1,19, 2 Kor 8:1, 18, 11:28, 12:13, Gal 1:2, Fil 1:1, 4:15, 1 Tess 1:1, 2:14, 1 Tim 5:16, Filem 1:2, Heb 2:12, 10:25, 1 Piet 5:13, 3 Joh 1:6, 1lm 1:4,11,20, 2:1.  

SIUNAATKO VAI KIROATKO?

Koskaan ei pitäisi päästää ketään sellaista ihmistä puhumaan missään seurakunnassa, joka halveksii seurakuntia ja/tai niiden palvelijoita ja puhuu heistä pahaa. Tällainen henkilö on yleensä erakkouskova. Omasta mielestään hän on tietysti yksi niitä harvoja, tai jopa ainoa oikeaoppinen hengellinen uskova paikkakunnalla. Hän ei tiedä, että hän on langennut ylpeyden syntiin, ja että hän kiroaa pahan puhumisellaan Jumalan palvelijoita. Ehkä tällaisen ylpeyden takana ovat Herran ilmestykset ja suuret lupausprofetiat. Mene ja tiedä häntä? Tällaista henkilöä ei pitäisi päästää puhumaan, ei edes siinä tapauksessa, että hän on armoitettu ja hyvä puhuja. Sillä silloin hyväkin puhuja on vakavassa lankeemuksen tilassa. On hyvä tuntea puhuja, ja hänen suhtautumisensa Jumalan seurakuntaan, ennen kuin häntä kutsutaan puhumaan.

Suhtautuminen seurakuntaan, ja sen palvelijoihin, on hyvä Jumalan palvelijan koetinkivi. Seurakunnan ja sen palvelijoiden kunnioittaminen on Jumalan Hengen vaikutusta uskovassa. Jumalan Henki kunnioittaa jokaista palvelijaansa, heikkoakin. Seurakunnan ja sen palvelijoiden halveksiminen ja moittiminen ja pahan puhuminen on sielunvihollisen vaikutusta? Tässä on jokaisella uskovalla valvomisen paikka, ettei hän vain kääntyisi juoruilemaan ja huomaamattaan seuraamaan Saatanaa (1 Tim 5:13-15). Saatana on ovela, ja ovellamme, ellemme me valvo tilaamme, joten meidän tulee valvoa.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=valvokaa&jokin=&eiole=&kirjat=ut

Kuinka paljon me kunnioitimme Jumalan palvelijoita ja Hänen seurakuntaansa ennen uskoontuloamme? Kuinka tärkeä seurakunta on uskosta osattomalle ihmiselle? Ei kovinkaan tärkeä. Mitä seurakunta merkitsee uskovalle?

Uskosta osaton voi halveksia ja moittia seurakuntia ja niiden palvelijoita. Sen ymmärtää koska hänessä ei asu Jumalan Henki, joka rakastaa ja kunnioittaa seurakuntaansa ja sen palvelijoita. Jumalan lapselle ei pahan puhuminen ole luonnollista käyttäytymistä. Jumalan lapselta odotetaan ja vaaditaan enemmän.

Seurakunnissa on kyllä vajavia ja heikkoja, joskus voitaisiin jopa sanoa; huonojakin palvelijoita. He ovat kuitenkin sellaisenaan Herran palvelijoita. Huonokin seurakunta on Jumalan seurakunta, nimittäin siinä tapauksessa, että seurakunta tunnustaa Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi Herraksi Jumalaksi, ja että Hän on ruumiillisesti noussut kuolleista meidän syntisten ihmisten vanhurskauttamisen tähden.

Uskovia ei ole kutsuttu moittimaan ja arvostelemaan Jumalan palvelijoita. Jos joku uskova näkee jossakin Jumalan seurakunnassa tai sen palvelijassa virheitä, hänen tulee puhua siitä Jumalalle, ei ihmisille.

Uskovina meidät on kutsuttu siunaamaan, ei kiroamaan. Siunaamalla vajavaa ja heikkoa Herran palvelijaa me rukoilemme hänen puolestaan. Jumalan Henki kasvattaa ja ojentaa tarvittaessa palvelijaansa oikeaan suuntaan siunaavien rukoustemme kautta ja me itse saamme siunauksen. Siunaaminen ei tarkoita pahojen tekojen ja virheiden ja väärien oppien hyväksymistä. Siunaamalla ihmistä me saamme Jumalan puuttumaan asioihin. Jumala osaa toimia oikein.  Jos puutumme lihallisella mielenlaadulla yksilöihmisen virheisiin, teemme itse vakavia virheitä. Ojentajan tule olla Jumalan Hengessä.

Gal 6:1 "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä. Mutta ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen."

Tässä käskettiin hengellisten uskovien ojentaa. lihalliset uskovat älkööt kajotko häneen. Hengellinen uskova on Pyhän Hengen johdatuksessa ja Hengen vallassa. Hän on myös uskossaan kasvanut hengelliseen täysi-ikäisyyteen. Siksi hän osaa ja voi ojentaa rakkauden Hengessä. Lihallinen uskova voi olla täynnä ylpeyttä ja omaa oikeaoppisuuttaan ja omaa kuvittelemaansa hyvyyttä siinä määrin, ettei hänestä ole toisen uskovan ojentajaksi. Jos hän ojentaa lihan mielellä, hän voi aiheuttaa veljelleen tai sisarelleen jopa hengellisen kuoleman (Jaak 4:2, Gal 5:15).

Jaak 3:9-10 "Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni!"

Jaak 4:11 "Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja vaan sen tuomari."

Room 12:14 "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkää kirotko."

1 Piet 3:9 "Lopuksi: Olkaa kaikki yksimielisiä ja myötätuntoisia, osoittakaa veljesrakkautta, olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla älkääkä herjausta herjauksella. Päinvastoin siunatkaa, sillä siihen teidät on kutsututkin, että perisitte siunauksen. Sillä; joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.”

Kiroaminen ei ole pelkkien kirosanojen lausumista. Kiroaminen on pahan puhumista. Siunaaminenkaan ei ole vain yksinkertainen pyyntö Herralle siunata jotakin ihmistä. Siunaaminen on hyvän puhumista.

2 Sam 16:7-8 "Kirotessaan Daavidia Simei huusi: "Mene pois, mene pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! Herra on kostanut sinulle koko Saulin suvun veren, hänen, jonka sijaan sinusta on tullut kuningas. Nyt Herra antaa kuninkuuden pojallesi Absalomille. Tämä onnettomuus on kohdannut sinua, koska olet murhamies. Silloin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kirota herraani, kuningasta? Salli minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki." Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Kirotkoon vain, sillä jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroa Daavidia', Kuka voi silloin sanoa: 'Miksi teet niin?'"

Mark 11:13-14,21 "Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika. Niin hän sanoi sille: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.... Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut". 

1 Moos 1:22 "Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä".

1 Moos 1:28 "Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

1 Moos 14:19-20 "Ja hän siunasi Abramin sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan hallitsija. Siunattu olkoon Jumala, Korkein, joka luovutti vihollisesi sinun käsiisi."

Luuk 2:34 "Mutta Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille”... 1 Ms 27:23, 27-29, 1 Ms 48:15.

UHRAAMISESTA

Periaatteessa kymmenykset ja uhrit tulee maksaa Herralle Jeesukselle Kristukselle. Seurakunta on Herran Jeesuksen Kristuksen ruumis. Jeesus on seurakunnan pää. Siksi seurakunnalle annetut uhrit ovat Jumalalle annettuja uhreja. Seurakunta sitten jakaa avustukset sitä tarvitseville. Tämä on Jumalan alkuperäinen suunnitelma ja tahto: Kaikki seurakunnan kautta (Ef 3:10). Näin se toimi alkuseurakunnan aikana.

VT:ssä kymmenykset tuotiin Herran varastohuoneeseen;

Mal 3:10 "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ruokaa. Koetelkaa näin minua, sanoo Herra Sebaot. Totisesti minä avaan teille taivaan ikkunat ja vuodatan siunausta yltäkylläisesti."

Herran varastohuone ja Hänen huoneensa on Jumalan seurakunta; 1 Tim 3:15 ”Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."

Alkuseurakunnassa uhrivarat tuotiin Jumalan huoneeseen seurakuntaan apostoleille (Apt 4:24-35). Seurakunta suoritti avustamisen. Kiitoksen näistä avustuksista sai Jumala, ei yksilöihminen.

2 Kor 8:1-5 "Veljet, teemme teille tiettäväksi, millainen Jumalan armo on suotu Makedonian seurakunnille. Huolimatta raskaista, ahdistavista koetuksista uskovien ilo oli niin ylenpalttinen, että he suuressa köyhyydessäänkin olivat hyvin anteliaita. Voin todistaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät meidän suostumustamme, että saisivat osallistua pyhien avustamiseen. Eivätkä he vain tehneet niin kuin olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten myös meille, Jumalan tahdon mukaisesti."

Uhrilahja annetaan Jumalalle seurakunnan kautta. Sitten seurakunta jakaa sen sitä tarvitseville. Silloin kiitos lahjasta menee seurakunnan kautta Jeesukselle Kristukselle ja Hänen kautta Jumalalle. Kun annetaan seurakunnalle, kiitos lahjasta mene Hänelle, jolle kiitos kuuluu, Herralle Jeesukselle Kristukselle. Tämä koska antamisen tahdon on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa saanut aikaiseksi. lahjan antaja saa kerran kiitoksen itse Herralta, ei ihmisiltä.  Uskovan elämän tarkoitus ja tavoite on, että me tuottaisimme kunniaa Jumalalle. Antamisella seurakunnalle voimme siis olla vaikuttamassa kiitosta Jumalalle (Ef 1:11-12, 2 Kor 4:15, 1 Kor 10:31, Fil 1:11).

2 Kor 9:11 "Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle."

Jos uskova uhraamisessaan ja avustamisessaan aina tarkoituksella ohittaa seurakunnan, hän ehkä ohittaa Jumalan. Hän ehkä tahtookin, että hänet ja hänen antamisensa huomataan. Hän ajattelee, että Jumala näkee, että minä teen hyvää ja annan omastani, ja että siksi minun ei tarvitse antaa mitään seurakunnalle. On totta, että Jumala näkee, ja että Hän pitää avun tarvitsevien auttamisesta. On oikein tehdä hyvää milloin voimme.    Mutta jos antaminen menee aina tarkoituksella ohi Jumalan seurakunnan, mikä on motiivi?

Seurakunnan ohittamisen motiivi voi olla Jumalan seurakunnan halveksiminen. Seurakuntahan on Kristuksen ruumis. Mitä/ketä silloin uskova halveksii? Ketä Saul vainosi vainoamalla seurakuntaa? Kenelle Ananias valehteli? Ananias puhui Pietarille, mutta valehteli Pyhälle Hengelle, ts. Jumalalle. Keneen siis Jumalan seurakunnalle tehty teko tänäkin päivänä kohdistuu, olipa teko mitä tahansa, joko hyvää tai pahaa? ”Jeesus sanoi Saul Tarsolaiselle: ”Miksi vainoat minua? Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat” Eikö Saulin vainoaminen kohdistunut seurakuntaan ja yksilöuskoviin? Mutta se koski itse asiassa Herraa Jeesusta Kristusta ja kolahti Häneen? (Apt 8:1-3, 9:1-5, 5:1-4).

Seurakunnan säännöllinen, jatkuva ja tarkoituksellinen ohittaminen on ylpeyttä koska silloin käytetään omaa valtaa rahan ohjautumisessa suuren minän tahtomaan kohteeseen. Ylpeys on syntiä. Tällainen seurakunnan aina ohittanut uskova voi jäädä ilman Jumalan kiitosta. Hän ei ehkä antanutkaan Jumalalle. Mutta jotta ei tulisi väärinkäsityksiä, mainittakoon, että antaminen ei aina tarvitse, eikä tulekaan aina mennä seurakunnan kautta. Joskus Jumala puhuu sinulle ja minulle avun antamisesta suoraan avun tarvitsevalle. Silloin voidaan, ja pitääkin ohittaa, seurakunta. Seurakunnan ei tarvitse tietää sellaisesta avustamisesta.

Opetukseni tässä on yleinen. Sitä ei voida soveltaa jokaiseen yksittäiseen tapaukseen. Tässä on paikallaan sananlasku: "Poikkeus vahvistaa säännön". Emme siis saa mennä lukkoon. Meidän tulee olla kuuliaisia ja herkkiä Herran äänelle, mitä Jumalan tahto minulta tässä ja nyt.