EKSYTYKSIÄ
LAPSIKASTE
Kasteesta kiistellään kovasti hengellisissä piireissä ja vähän muuallakin. Kasteen ymmärtämisen edellytys mielestäni on ymmärtää seurakunta ja sen merkitys. Raamatulliseen seurakuntaan voi kuulua vain uudestisyntynyt uskova.
Apostolisena aikana vain uskoon tulleet uskovina kastetut ihmiset kuuluivat Jumalan seurakuntaan. Uskosta osaton ihminen ei voi kuulua Jumalan seurakuntaan eikä Jumalan perheeseen. Siksi jos ihminen ei ymmärrä seurakuntaa ja sen merkitystä, hän luultavasti ei ymmärrä myöskään kastetta ja sen merkitystä. Tästä syystä kasteesta kiistellään.
SANA, USKO JA KASTE
Joissakin kristillisissä seurakunnissa kastetaan pienet lapset vauvana. Pappi voi kastaessaan vauvan ilmoittaa omaisille ja läsnäolijoille: "Tässä kasteessa tämä pienokainen on nyt otettu Jumalan lapseksi ja Jumalan seurakunnan/perheen jäseneksi." Näin vauvasta tulee papin mukaan kasteessa Jumalan lapsi ja Jumalan seurakunnan jäsen.
Tämä on eksyttävää väärää oppia. Näin ei Raamattu opeta Jumalan lapseksi syntymisestä ja seurakunnan jäseneksi tulemisesta. Kaste ei tee kenestäkään Jumalan lasta. Kukaan ihminen ei tee kenestäkään toisesta ihmisestä Jumalan lasta. Ihminen ei voi uudesti synnyttää ketään Jumalan lapseksi. Se on ihmiselle mahdottomuus. Jumalan lapsi syntyy Jumalasta, ei kasteesta eikä kasteessa, ei ihmisen toiselle ihmiselle suorittamissa rituaaleissa.
Ihminen ei myöskään liitä ketään toista ihmistä Jumalan perheeseen ja Jumalan seurakuntaan. Nämä kaikki tekee Jumala. Hän tekee ne omilla ehdoillaan, ei kenenkään ihmisen, ei papin, eikä minkään seurakunnan sääntöjen ja käytännön mukaisesti. Jumalan ilmoittamat ehdot ovat Raamatussa. Jeesus käski julistaa evankeliumin Sanaa Hänestä kaikille ihmisille. Sitten Hän käski kastaa Sanaan uskovat ja vastaanottavat ihmiset (Mark 16:15-16, Luuk 24:44-48, 1 Kor 15:1-11).
Alkuseurakunta kastoi vain uskoon tulleita Jumalan lapsia. Heidät kastettiin paljoon veteen upottamalla, ei valelemalla vettä kastettavan päähän (Joh 3:23, Mark 1:9, Apt 8:34-39). Kasteen kautta Herra liitti heidät uskovien yhteyteen; seurakuntaan. Jumalan seurakuntaan voi kuulua vain uudestisyntyneitä uskovia. Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan Sanasta ja Hengestä, so. Jumalasta kun yksilöihminen uskoo Sanan ja ottaa sen vastaan uskossa Jeesukseen Kristukseen (Joh 1:9-14, Joh 3:1-21). Alkuseurakunta kastoi kaikki uskoon tulleet heti. Vertaa Apt 8:34-39 ja Apt 2:41.
Raamatussa esiintyy yksi vesikaste (Ef 4:5). Mikä vesikaste on Raamatun yksi kaste?
Alussa (Apt 1-2 luvut), helluntaipäivän jälkeen, kun alettiin saarnata evankeliumia, ne, jotka uskoivat ja ottivat Sanan, ts. Jeesuksen, vastaan, kastettiin (Joh 1:1,12-14). Ja niin uskovien määrä lisääntyi. Herra liitti HEIDÄN YHTEYTEENSÄ, kastettujen uskovien yhteyteen, joka päivä niitä, jotka pelastuivat, ts. olivat tulleet uskoon ja jotka oli kastettu. Näin syntyi uskovien joukko, Jumalan seurakunta. Apostolit eivät kastaneet yhtään uskosta osatonta ihmistä opetuslapseksi. He kastoivat vain Jumalasta syntyneitä uskovia Jumalan lapsia. Jumala ei ole vuosituhansien eikä vuosisatojen aikana muuttanut tätä Sanaa ja käytäntöä.
USKOVA SEURAA JEESUSTA KRISTUSTA, JUMALAN SANAA
Uskovat ovat maailmasta ulos kutsutut ihmiset. Jumala on evankeliumin Sanalla lohkaissut heidät irti maailman kalliosta ja liittänyt heidät Jumalan yhteyteen. Hän on siirtänyt uskoon tulleet ihmiset sisälle Jumalan valtakuntaan Jeesuksessa Kristuksessa. He elävät Jumalan yhteydessä seuraamalla Jeesusta Kristusta uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Heidät on, heidän uskoon tulossaan, luotu totuudelle kuuliaisiksi. Tämä kaikki edellyttää yksilöltä henkilökohtaista uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Uskoa Jeesukseen edeltää aina evankeliumin julistus, kohde, johon yksilöihminen uskoo. Ennen kuin ihminen voi uskoa, hänellä täytyy olla tieto ja ymmärrys uskon kohteesta. Muutaman kuukauden tai joidenkin viikkojen ikäinen vauva ei vielä tiedosta omaa olemassaoloaan. Kuinka hän voi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen ja seurata Häntä? Uskova seuraa Jeesusta Hänen edeltä valmistamissa teoissa. Tämä edellyttää ihmiseltä ymmärrystä ja hengellistä näkökykyä seurattavasta kohteesta. Vauvalla ei ole tätä ymmärrystä eikä näkökykyä.
Vauvakastetta ei esiinny Raamatussa. Se jo itsessään on suuri ongelma, mikäli vauvoja kastetaan olettaen sen olevan raamatullinen yksi kaste. Jeesusta seuraava ihminen seuraa Jumalan Kirjoitettua Sanaa, Raamatun Sanaa, opissa ja käytännössä. Hän ei voi olettaa, että joku oppi tai asia on Raamatussa. Ne täytyy olla siellä selvästi luettavissa.
VAUVAKASTEEN ONGELMIA
Jos vauvoja kuitenkin kastetaan, tullaan moneen vakavaan ongelmaan käytännön elämässä.
Jotkut ihmiset ajattelevat, että lapsi "kasvaa uskoon" sitten myöhemmin. Raamattu ei kuitenkaan puhu mitään uskoon kasvamisesta vaan uskoon tulemisesta ja uskossa kasvamisesta. Uskoon tulo on uudestisyntyminen. Vain henkilö, joka on tullut uskoon, voi kasvaa siinä uskossa, johon on tullut sisälle.
Mutta mikäli vauva kastetaan ajatellen, että hän sitten kasvaa uskoon, niin että hän sitten nuorena ja aikuisena jatkaisi uskovana elää "kasteen armoliitossa", se edellyttää hengellistä ilmapiiriä ja uskovien yhteyttä sekä sananjulistusta, sanan opetusta.
Usein lapsen vanhemmat, kummit ja muut sukulaiset, eivät itse ole uskossa eivätkä uskovien yhteydessä. Miten he voivat, tahtovat tai edes osaavat kasvattaa lasta uskoon Jeesukseen kun he eivät itse usko, eivät lue Raamattua, eivät seuraa Jeesusta, eivätkä tottele Jeesusta? Omalla elämällään ja esimerkillään he johdattavat lapsia ja nuoria elämään uskosta osattomina ilman Jumalaa.
Lapsikasteella ei siis ole uskon kanssa Jeesukseen mitään tekemistä. Lapsi kastetaan ainoastaan nimen antamisen tähden ja kauniin seremonian ja tavan tähden. Raamatussa ei mainita nimen antamista kasteen yhteydessä. Se on ainoastaan ihmisten kehittämä käytäntö. Se ei perustu Raamatun Sanaan. Kristillisen uskon ja käytännön tulisi perustua Jumalan Sanaan.
RIPPIKOULU VAI JUMALAN SEURAKUNTA?
Usein vauvana kastettu lapsi, tultuaan murrosikään ja aikuisikään, ei elä uskovana. Hän alkaa elää julkisynneissä. Hän ei tiedä Jeesuksesta juuri mitään. Kukaan ei ole puhunut hänelle Jeesuksesta Kristuksesta. Rippikoulukaan ei saa monessakaan nuoressa aikaan "uutta uskon paloa" sydämessä. Ei ainakaan mitään pysyvää uskoa, joka näkyisi vuosia rippikoulun jälkeen.
Useimmat nuoret jatkavat rippikoulun jälkeen elämää ilman Jumalaa ja ilman Jeesusta. Kukaan ei kajoa siihen. Syntielämä ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen ja ilman seurakuntayhteyttä koetaan normaaliksi elämäksi.
Nämä vauvana kastetut nuoret aikuiset pitävät usein uskoa ja uskovia epänormaaleina. Jeesusta seuraavalle uskovalle nauretaan ja häntä sanotaan halveksuen uskoon hurahtaneeksi hihhuliksi.
Joka näin suhtautuu uskoviin, ei voi olla Jumalan lapsi. Hän ei voi olla raamatullisen seurakunnan jäsen, - ei vaikka pappi ottikin hänet vauvana kasteessa Jumalan lapseuteen. Hän ei elä missään liitossa Jumalan kanssa, ei kasteen armoliitossa, eikä missään muussakaan liitossa Jumalan kanssa koska hän ei ole tehnyt mitään liittoa Jumalan kanssa.
Kukaan pappi, saarnaaja tai seurakunta ei voi millään teolla tehdä kenestäkään Jumalan lasta ja ottaa ketään Jumalan lapseksi. Usko Jeesukseen on henkilökohtaista ja yksilön ja Jumalan välinen asia.
Rippikoulu on kyllä hyvä, koska siellä nuori saa kuulla Jumalan sanaa, ja joitakin nuoria tulee rippikoulussa uskoon. Jos rippikoulua ei olisi, vauvana kastetut uskosta osattomien vanhempien nuoret eivät saisi kuulla Jumalan Sanaa ollenkaan. Rippikoulu on siis tässä kohtaa hyvä. Mutta Raamattu ei mainitse rippikoulua eikä kummeja. Tämä on mielestäni ongelma, mikäli tahdotaan olla raamatullisella pohjalla opissa ja käytännössä. Hengellinen kasvatus ei saisi tapahtua ainoastaan yhden kesän ja muutaman viikon aikana rippikoulussa. Siksi rippikoulu on riittämätön tässä asiassa. Siksi …
Jumalalla on rippikoululle parempi vaihtoehto, mikäli aikuiset itse uskovat ja tottelevat Jumalaa. Lasten ja nuorten hengellinen kasvatus tulisi Jumalan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti tapahtua jatkuvassa seurakuntayhteydessä, uskovien yhteydessä. Uskovien yhteydessä lapsi ja nuori saisi kuulla Jumalan sanaa jatkuvasti. Lapsi voisi raamatullisella tavalla "kasvaa uskoon". Uskovien yhteydessä Jumalan Sana ja Henki voisi valmistaa häntä tilanteeseen, jossa lapsi tai nuori kuulisi Jeesuksen konkreettisen kutsun: "Tule ja seuraa minua!" Silloin hän voisi päättää lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta, tai hän kieltäytyisi Jeesuksen seuraamisesta. Tämän valinnan eteen Jumala tahtoo asettaa ihmisen. Hän tekee sen usein uskovien tilaisuuksissa.
Lapsen ja nuoren tulisi saada kasvaa hengellisessä ympäristössä Jumalan seurakunnassa Jeesuksen, Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen, seurassa. Näin olikin alussa apostolisena aikana. Tämä ei kuitenkaan toteudu monenkaan vauvana kastetun lapsen ja nuoren kohdalla. Kirkossa käydään kuuntelemassa Jumalan sanaa ainoastaan joskus juhlapyhinä, jos silloinkaan. Usein vanhemmat jättävät lapset ja nuoret kotiin lähtiessään kirkkoon.
SEURAKUNTAKURI JA PYHIEN YHTEYS
Raamatun ilmoituksen mukaan seurakunnassa, Jumalan lasten yhteydessä, voi olla vain uskovia Jumalan lapsia, jotka pyrkivät elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaista elämää. Raamattu puhuu seurakuntakurista. Paavali (lue; Jeesus) opettaa, että seurakunnan tulee poistaa keskuudestaan se, joka on paha. Siis se, joka elää kurittomasti uskosta luopuneena tai uskosta osattomana, eikä siksi ole kuuliainen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, hänet tulee poistaa uskovien yhteydestä (1 Kor 5. luku, 1 Piet 1:17).
Jumalan seurakunnassa voi siis olla vain uskovia, jotka ovat kuuliaisia Jeesukselle Kristukselle. Siksi seurakunnan yksi tehtävä on valvoa, että seurakunnassa on vain uskovia Jeesusta rakastavia ja kunnioittavia ja Häntä tottelevia ihmisiä. Jumalan seurakunta koostuu vain uskovista Jumalalle maailmasta erotetuista pyhistä uskovista.
Evankeliumin julistuksen tavoite on, että jokaisessa yksilössä, joka kuulee evankeliumin, syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesusta Kristusta kohtaan (Room 1:5, 15:18, Apt 6:7, Joh 3:36). Usko Jeesukseen täytyy olla ensin, sitten kuuliaisuus. Mikäli kuuliaisuutta ei ole, ei edes pyrkimystä eikä tahtoa kuuliaisuuteen, henkilö ei ole uskossa. Silloin hänet tulee erottaa uskovien yhteydestä. Tämä koska …
Mikäli seurakunnassa on uudestisyntymättömiä ihmisiä, he eivät tunne Jumalaa eikä Jeesusta Kristusta henkilökohtaisesti. He eivät käsitä hengellistä elämää. Heistä voi seurakunnalle kehittyä monenlaista ongelmaa. He eivät välttämättä hyväksy uskovien tapoja ja käytäntöä koska eivät itse ole uskovia vaikka ovatkin seurakunnassa mukana. He voivat vastustaa seurakunnan hengellistä oppia ja käytäntöä. He voivat alkaa vaatia maailman menoa ja maailman tapoja uskovien yhteyteen. Näin uskosta osaton seurakunnan jäsen voi tuhota uskovien yhteyden, Jumalan seurakunnan, sisältä päin. Tätä tapahtuukin monin paikoin.
Tästä johtuen vauvana kastetun henkilön kohdalla on monia ongelmia uskovien yhteydessä. Näitä uskosta osattomia ihmisiä kohdellaan seurakunnassa uskovina koska he ovat seurakunnan jäseniä. Ketään ei tietenkään saa halveksia eikä kenenkään uskoa kyseenalaistaa. Siksi voidaan eksyttää yksilö luulemaan, että hän on uskova ja pelastuva koska häntä kohdellaan ja puhutellaan uskovana. Mutta …
Miten seurakuntakuri ja sen toteuttaminen, Jumalan Sanan noudattaminen, onnistuu seurakunnalta vauvana kastetun uskosta osattoman seurakunnan jäsenen kohdalla? Jos seurakunnan jäsen alkaa elää kurittomasti ja synnissä synnin harjoittajana, eikä uskoa Jeesukseen ole mitenkään havaittavissa? Missä vaiheessa hänet tulisi erottaa uskovien yhteydestä? Miten hänet voidaan erottaa uskovien yhteydestä, jos hän ei ole koskaan ollut uskova eikä edes uskovien yhteydessä? Eikö olisi aika erikoista, mikäli pappi/saarnaaja kutsuisi luokseen 15 - 20 vuotiaan uskosta osattoman nuoren, jota hän ei ole koskaan nähnyt seurakunnan tilaisuuksissa, ja alkaisi nuhdella häntä synnistä ja vaatimaan häneltä Jeesukselle kuuliaista vaellusta, ihmiseltä joka ei ole edes uskossa? Kuinka hän voi olla kuuliainen Jeesukselle Kristukselle ja seurakunnalle? Eikö sellainen nuori sanoisi papille/saarnaajalle: "Mitä se äijä sinulle kuuluu, mitä minä teen!" Voiko tällainen ihminen olla Jumalan lapsi? Voiko hän olla Jumalan seurakunnan pyhä jäsen? Raamatun mukaan ei voi olla!
PYHIEN YHTEYS
Raamattu puhuu uskovien yhteydestä pyhien yhteytenä. Pyhien yhteydessä voi olla vain se, joka on pyhä. Pyhä on se, joka on tullut Jumalan pyhittämäksi. Jumalan pyhittämä on vain se, joka on uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen (Ef 2:19, 3:18, 5:3, 1 Kor 6:11, Heb 10:10). Pyhä ihminen on erotettu pois maailmasta elämään Jumalalle kuuliaista elämää Jumalan yhteydessä Kristuksessa Jeesuksessa (Heb 13:12-13, Joh 15:19,17:6,16, Mark 3:14).
Nyt koska uskovien yhteydessä voi olla vain pyhä, voitaisiin kysyä, että tulisiko vauvana kastettu synnissä elävä uskosta osaton nuori kutsua papin eteen puhutteluun? Ehkä. Se voisi pysäyttää monen nuoren. Se voisi jopa saada hänet uskomaan evankeliumi ja kuuliaiseksi Herralle Jeesukselle Kristukselle. Nimittäin silloin, jos pappi puhuu hänelle oikein Jumalan Hengen johdatuksessa ja Pyhässä Hengessä. Silloin Jeesus pääsee papin kautta puhumaan nuorelle. Ja Jeesus osaa puhua oikein. Hän osaa vetää oikeasta narusta.
Mutta nyt on valitettavasti hyvin usein niin, että kukaan ei välitä nuoren jumalattomasta elämästä, ei seurakunta, ei papit, eikä edes nuoren omat vanhemmat. Seurakunnan papin, paimenen, tulisi valvoa laumaansa. Hänen tulisi ottaa puhutteluun eksynyt lammas, mikäli pappi pitää nuorta seurakuntaan ja Jumalan lammastarhaan kuuluvaksi ja tunnistaa vastuunsa laumasta. Mutta monessa seurakunnassa on ongelma kun pappi ei itsekään ole uskossa ja elää itsekin kurittomasti. Ja uskosta osaton ihminen ei käsitä hengellisiä asioita eikä Jumalan elämää. Hän ei käsitä niitä vaikka hän olisi pappi ja jopa teologian tohtori. Uskosta osaton pappi ei näin ollen välitä seurakuntalaisten hengellisestä elämästä koska hän ei ymmärrä sitä.
USKOONTULLUT NUORI AIKUINEN
Kun uskosta osaton nuori aikuinen tulee uskoon, hän tulee sydämessään kuuliaiseksi Jumalalle. Nyt hän tahtoo seurata Jeesusta Kristusta. Jumala vaikuttaa sen hänessä koska hän on nyt uudestisyntynyt Jumalan lapsi ja uusi luomus Kristuksessa. Hän uskoo Jeesukseen ja tunnustaa Hänet Herrakseen ihmisten edessä. Hän tekee parannuksen tietoisista synneistään, tunnustaa ja hylkää syntinsä pyrkien elämään Jumalan tahdon mukaista Jumalalle erotettua kuuliaista pyhää elämää.
Nyt hän uskovana kiinnostuu toisista uskovista ja hakeutuu heidän seuraansa. Koska hän nyt on sydämessään kuuliainen Jumalalle, ei niin, että joku ihminen lyö häntä Raamatulla päähän, vaan hän itse tahtoo tietää Jumalan tien, Jumala tietenkin osoittaa hänelle tien, jota hänen tulee kulkea. Herra vie ja liittää hänet uskovien yhteyteen. Jumalan Henki ja Jumalan Sana osoittaa hänelle kasteelle menevää Jeesusta Kristusta: "Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Näin Jumala johdattaa hänet uskovien upotuskasteelle. Kasteessa hän hautaa vanhan entisen syntisen ihmisensä, joka eli tahallisena synnin harjoittajana Jumalan tahdosta välittämättä. Kasteessa hän myös nousee uuteen elämään Jumalan uutena luomuksena Jeesuksen kanssa Jeesuksen ylösnousemusvoimassa.
Nyt kun hän uskovana tahtoo seurata Jeesusta kasteelle, ja ottaa kasteen, jotkut ihmiset sanovat hänelle, että uudelleenkaste on syntiä, eikä sitä pidä ottaa. Mikäli hän kuuntelee ihmisiä, lapsikasteesta on nyt tullut hänelle este totella Jumalaa. Lapsikasteesta on tullut hänelle suuri eksytys. Näin lapsikaste on vaarassa riistää uskoon tulleelta nuorelta ihmiseltä kasteen todellisen merkityksen ja siunauksen. Valitettavan monet vauvana kastetut uskoon tulleet ihmiset kuuntelevat ja tottelevat ihmisiä, ei Jumalaa. He eivät mene kasteelle. Tämä on surullista.
Herää kysymys: Miten he voivat seurata Jeesusta Kristusta koska Jeesuksen seuraaminen alkaa kasteessa? Miten he voivat elää uutta elämää Jeesuksen kanssa koska kasteessa uskova nousee uuteen elämään Jeesuksen kanssa? Nämä totuudet löytyvät roomalaiskirjeestä, 6. luku ja kolossalaiskirjeestä, 2. luku.
Raamattu tuntee vain yhden vesikasteen ja yhden uskon. Tämä yksi kaste on uskovan kaste upottamalla. Jeesus sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Miksi jotkut kääntävät Jeesuksen sanat toisin päin ja jopa jättävät uskon pois? Sitä minä en käsitä. Eikö olisi viisainta ja varminta tehdä niin kuin Jeesus sanoo, ja siinä järjestyksessä kuin Jeesus asian esittää.
Ilman yksilön omaa aktiivista uskoa evankeliumiin kasteella ei ole mitään merkitystä ihmiselle. Ilman uskoa sillä ei ole mitään merkitystä vaikka kastettava olisi aikuinenkin ihminen. Ensin usko Jeesukseen Kristukseen, ja sitten kaste.
OPETUSLAPSEUTEEN KASTEEN KAUTTA
Jotkut ihmiset sanovat, että Jeesus käski tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla heitä. Näillä sanoilla he perustelevat vauvakastetta ajatellen, että kaikki pikkulapset tulee kastaa, ja sillä tavalla heistä tehdään Jeesuksen käskyn mukaisesti opetuslapsia. Tässä tullaan kuitenkin teologiseen ongelmaan. Edellä todetun lisäksi totean seuraavaa:
Koska opetuslapseksi tehdään kastamalla, uskovan kaste tulee vielä selvemmäksi ja tärkeämmäksi. Sanat "kastamalla heitä" viittaa uskoon tulleisiin Jeesukselle kuuliaisiin ihmisiin, ei kaikkeen kansaan. "Joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk 14:27). Jeesus käski kastaa vain uskovia.
Kaikelle kansalle tuli julistaa evankeliumia. Mutta vain evankeliumin Sanaan uskoon tulleet ihmiset kastettiin. Pelkkä usko ei riitä opetuslapseuttaan ihmistä. Ei myöskään kaste ilman uskoa opetuslapseuta ketään. Opetuslapseuteen tarvitaan usko ja kaste. "Opettamalla heitä" viittaa uskovina kastettuihin ihmisiin. He ovat ottaneet evankeliumin Sanan vastaan ja alistavat itsensä opetuksen alle. Siis nöyrtyvät ottamaan vastaan Sanan opetusta ja pyrkivät seuraamaan Sanaa, Jeesusta Kristusta.
Kummassakin seuraavassa tulkinnassa tulee ensin evankeliumin julistus, sitten usko Sanaan ja Sanan vastaan ottaminen. Sen jälkeen tulee kaste. Kasteen jälkeen tulee opetus.
Tulkinnat:
1. Opetuslapseksi tehdään kastamalla.
2. Uskoon tulleita kastetaan.
Kukaan ei voi olla opetuslapsi jos hän ei usko ja ota vastaan opetusta. Usko edellyttää julistusta/kohdetta mihin uskoa. Se, joka kuulee evankeliumin Sanaa, uskoo Sanan ja ottaa sen vastaan, kastetaan. Näin häntä voidaan alkaa opettaa. Hänestä tulee siis ensin uskova ja sitten opetuslapsi (Room 10:6-17, Luuk 14:27).
Näin uskolle on laskettu perustus. Kristillisen uskon ja opin alku ja perusta on Herra Jeesus Kristus.
1 Kor 3:10-11 "Sen armon mukaan, jonka Jumala on minulle antanut, olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka rakentaa. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus."
Kastettu uskova liittyy toisten uskovien opetuslasten yhteyteen. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa" (Apt 2:41-42).
Tässä on huomattava, että kastettavat olivat ottaneet Sanan vastaan. Sitten heidät kastettiin ja heitä, opetuslapsia, lisääntyi sinä päivänä. He pysyivät apostolien opetuksessa. Ja Herra liitti heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. Herra siis lisäsi uskovina kastettujen yhteyteen uusia uskovana kastettuja uskovia. Nämä ovat Jeesuksen opetuslapsia joita Hän opettaa.
Matt 28:19-20 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (33/38 käännös).
Matt 28:19-20 "Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka." (Raamattu Kansalle käännös).
KASTE PELASTAA
1 Piet 3: 20-21 "Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia. Siinä pelastui veden kautta vain muutamia, yhteensä kahdeksan ihmistä. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Se ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"
Usein väitetään, viitaten vauvakasteeseen, että kaste pelastaa. Ja koska kaste pelastaa vauvan, sanotaan, että kaste on erittäin tärkeä jokaiselle vauvalle. Mutta ehkä ei käsitetä sitä, mistä kaste pelastaa. Pelastus on laajempi käsite kuin pelastua kadotustuomiolta.
Nooan päivinä kahdeksan ihmistä pelastui pahasta syntisestä maailmasta veden kautta arkissa. Myös Israelin kansa pelastui Egyptin hallitsijasta ja sen orjuudesta, siis Egyptistä, veden kautta. He siis pelastuivat kulkiessaan meren poikki kuivaa myöten veden ollessa korkeana patsaana molemmin puolin. Tämä kuvaa Uuden Liiton kastetta upottamalla veteen. Vesi pelastaa uskovan kasteena maailman ja sen hallitsijan, pekeleen, orjuudesta. Egypti kuvaa Vanhassa Testamentissa maailmaa.
Jeesus käski tehdä kaikista kansoista opetuslapsia kastamalla heitä.
Keitä siis käskettiin kastaa; kaikkia kansoja, vai evankeliumiin uskoon tulleita ihmisiä? Ymmärrämme, ettei ihminen voi olla opetuslapsi ellei hän ensin usko ja tottele Jumalaa. Uskosta osatonta maailman ihmistä ei voida opettaa hengellisistä asioista pitämään Jumalan käskyjä koska hän ei ole kuuliainen Jumalalle eikä tottele Häntä. Uskosta osaton ei myöskään voi käsittää hengellisiä asioita.
Ihmisen tulee ensin syntyä Jumalasta Jumalan lapseksi. Sitten hän voi Jumalan lapsena käsittää hengellisiä asioita ja hän voi ottaa vastaan hengellistä opetusta. Uskovana Jumalan lapsena hänet voidaan kastaa Jeesuksen opetuslapseksi. Uskoon tulon kautta ihmisestä tulee Jumalan oma ja Jumalan perheeseen kuuluva yksilö.
Egyptistä lähtenyt kansa oli ISRAELILAISIA, Jumalan kansa. He olivat jättäneet Egyptin ja sen orjuuden. Jumala oli kutsunut heidät ulos Egyptistä palvelemaan Häntä Egyptin ulkopuolella. He myös lähtivät liikkeelle ulos Egyptistä. Vesi tuli heidän ja egyptiläisten väliin ja pelasti heidät Egyptistä kasteena. Egyptistä vapautettuina ja ulkona he voivat palvella Jumalaa ja seurata Häntä. Egyptiläiset jäivät Egyptiin tottelemaan ja seuraamaan omaa hallitsijaansa.
JUMALA SYNNYTTÄÄ ITSELLEEN LAPSIA JA SEURAAJIA EVANKELIUMIN SANALLA
Jeesus oli käskenyt julistaa ensin evankeliumia ja sitten kastaa evankeliumiin uskoon tulleita ihmisiä Hänen opetuslapsiksi. Ei koskaan toisin päin. Muutenhan egyptiläiset olisivat veden kautta muuttuneet israelilaisiksi Jumalan kansaksi ja pelastuneet Egyptistä samalla tavalla kuin israelilaiset veden kautta. Mutta ei, ne egyptiläiset, jotka yrittivät samaa kuin Jumalan kansa, hukkuivat veteen. Vesi, joka pelasti israelilaiset, hukutti egyptiläiset. Siksi kastettavan täytyy olla Jumalan lapsi henkilökohtaisessa uskoon tulossa.
Kukaan ei voi syntyä toisen omaksi, toisen maan kansalaiseksi, missään kasteessa, ei vauvakasteessa, ei aikuiskasteessa eikä edes uskovan kasteessa. Jumalan lapseksi ja Hänen kansalaisekseen synnytään Jumalasta. Hänestä syntyminen on uudestisyntymä, joka on uskoon tulo.
Sitten Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi kastetaan opetuslapseuteen. Kasteessa hän vapautuu ja pelastuu Egyptistä, so. maailmasta ja sen hallitsijan orjuudesta. Tämä maailma on Pahan vallassa, sanoo Raamattu. Kaste siis pelastaa Pahan vallasta. Silloin uskova voi seurata Jeesusta Kristusta uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaa, ja Jumala johdattaa ja opettaa häntä hengellisistä todellisuuksista.
KOSKA NÄIN ON
Jokaisen uskoon tulleen ihmisen tulisi välittömästi ottaa uskovien upotuskaste ja näin aloittaa Jeesuksen seuraaminen uskon kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Älä kysy ihmisiltä tästä asiasta, mikäli sinä olet tämän asian edessä. Kuuntele Jumalaa. Jumala puhuu sinulle kasteesta, mikäli tämä kasteasia sinua vaivaa. Et pääse kasteen yli ennen kuin olet totellut Jumalaa ja ottanut kasteen.
Niin kauan kuin sinä vastustat Jumalaa kasteasiassa, Hän jatkaa kasteesta puhumista. Ja jos Jumala lopettaa puhumiset, sinä et voi seurata Jumalaa. Olet silloin tuuliajolla ilman Jumalan Sanan ohjausta. Siksi on tärkeätä totella Jumalaa, Jumalan puhetta, Jumalan Sanaa, silloin kun kuulee Jumalan puheen. Jeesusta seurataan uskon kautta Jumalan puheeseen, Jumalan Sanaan. Jumala on tuonut sinut tämän asian eteen. Hän seuraa kuinka sinä tottelet, vai totteletko sinä Häntä.
Kun olet ottanut tämän uskon askeleen, sinä kasvat uskossa. Jumala on johdattanut sinua kasteelle. Kasteelle meneminen edellyttää sinulta uskoa. Nyt kun olet uskossa Häneen ottanut kasteen ja totellut Jumalaa, Jumala johdattaa sinua eteenpäin. Näin se hengellinen elämä toimii. Mikäli sinä et tottele Jumalaa, hengellinen kasvusi ja Jeesuksen seuraamisesi häiriintyy tai se estyy kokonaan. Eihän Jumala voi johdattaa ihmistä, joka ei tottele eikä seuraa Häntä. Jeesusta seurataan uskon kautta. Lue Heb 11. luku.
Uskovan upotuskaste ei ole mikään merkityksetön uskonnollinen rituaali. Sillä on hyvin suuri hengellinen merkitys Jumalan edessä jopa Jumalalle itselleen, mutta myös uskovalle ihmiselle ja hänen uskonelämälleen. Olen kirjoittanut aiheesta mm. tekstissä "Kuolemat ja elämät". Otan esille jotakin upotuskasteen merkityksestä: miksi minut tulee kastaa upottamalla?
Kuolleet ja elävät | Jumala kanssamme
Teologian opiskelija tuli uskoon ja meni kasteelle - puhuu kasteen merkityksestä
Teologian opiskelijan uskoontulo ja Jumalan Sanan mukainen kaste