OPETUSTEKSTEJÄ:
ALUSTUS
Uskovilla on usein paljon erilaisia kärsimyksiä, joiden keskellä he saavat elää ehkä koko elämänsä. Kärsimyksen ongelmaa ei ole kukaan pystynyt selittämään tyhjentävästi. Minullakaan ei ole tyhjentävää selitystä tähän asiaan. Mutta uskovana Jumalan lapsena olen saanut vähän vilkaista tätä Jumalan valtakunnan salaisuutta. Ennen kuin käyn käsittelemään itse parantumisaihetta, otan esille tämän kärsimysaiheen. Pyrin tällä tavalla laskemaan perustan sairaiden parantumis- tekstilleni. https://www.youtube.com/watch?v=AaQCOjH2EXQ
JUMALALLE KUNNIAA TAVALLA TAI TOISELLA
Meidät uskovat on kutsuttu tuottamaa Jumalalle kunniaa tavalla tai toisella. Se on meidän korkea kutsumuksemme.
Ef 1:12 "Että me, jotka olemme jo ennalta panneet toivomme Kristukseen, eläisimme Jumalan kirkkauden ylistykseksi."
Fil 1:20 "Harras odotukseni ja toivoni on, etten joudu millään tavoin häpeään vaan että Kristus nyt, niin kuin aina, tulee rohkeasti ylistetyksi minun ruumiissani, joko elämän tai kuoleman kautta."
1 Kor 10:31 "Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi."
1 Piet 4:11 "Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta."
Uskova, joka kykenee kiittämään Jumalaa kärsimyksistä ja kärsimyksissä, tuottaa Jumalalle suurta kunniaa näkymättömässä henkimaailmassa. Siksi kärsimysten keskeltä nouseva kiitos ja ylistys on Jumalalle erikoisen arvokasta. Sitä paitsi kiitollinen Jumalaan luottava ja turvaava kärsivällinen ihminen saa toisissa ihmisissä aikaan positiivisia tuntemuksia. Hänen seurassaan ja läheisyydessään viihtyy. Hän saa lähellään olevissa ihmisissä aikaan mielenkiintoa Elävää Jumalaa kohtaan.
Olen itse kohtalaisen terve, ja ehkä minulla on helppo puhua kärsimyksen ongelmasta koska en itse ole joutunut kärsimään kovinkaan paljon sairauksien tähden. Koen, että olen vähän niin kuin sivustaseuraaja tässä asiassa. Olen kuitenkin saanut kokea Jumalan apua monissa elämäni vaikeissa tilanteissa. Olen ymmärtänyt, että meidän uskovien tulisi kiittää ja ylistää Jeesusta kaikesta ja jokaisessa tilanteessa. Niin myös kärsimyksissä, ja jopa kärsimyksistämme. Kaikki on Hänen kädessään. Me kiitämme yleensä vain silloin, kun meillä menee hyvin. Silloin kiittäminen on helppoa. On paljon vaikeampi kiittää kärsimyksissä, ja kärsimysten keskellä ylistää Jumalaa. Raamattu kuitenkin kehottaa meitä kiittämään joka tilanteessa:
1 Tess 5:18 "Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa."
Ef 5:18-20 Täyttykää Hengellä, puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin. Laulakaa ja soittakaa sydämestänne/sydämessänne Herralle kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Kol 3:16-17 "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan. 4:2 "Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa."
Raamattu, ts. Jumala, kehottaa siis meitä kiittämään Jumalaa kaikissa elämämme tilanteissa. Ei sen tähden, että me koemme aina, joka tilanteessa, kiitoksen aiheelliseksi, vaan sen tähden, että meillä on luottamus ja turva Jumalassa.
Sitten Raamattu sanoo vielä näin:
Room 8:28 "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut."
Tämä on varmasti totta. On siis jotakin mitä me tiedämme. Jumala voi kääntää vaikeatkin asiat voitoksi ja siunaukseksi silmänräpäyksessä. Me tiedämme myös, että Jumala on meidän kanssamme, ja että Hänellä on täysi kontrolli. Hän rakastaa meitä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Siksi: Näissä kaikissa me kuitenkin kaikesta huolimatta lopulta saamme täydellisen voiton (Room 8:31-39).
Siksi me tiedämme, että kaikki elämämme tapahtumat ja asiat yhdessä koituvat lopulta meidän parhaaksemme koska me rakastamme Jumalaa, ja koska Jumala sanoo sen. Tämä luottamus antaa toivoa ja kiitollista mieltä. Voimme luottaa Jumalan Sanaan. Silloin voi ylistää jopa kärsimystenkin keskellä.
Uskovan kärsimykset eivät todista, että hän eläisi kaukana Jumalasta. Häntä ei ole kohdannut Jumalan tuomiot. Emme voi tuomita kärsivää kanssamatkaajaamme. Raamattu kieltää tuomitsemiset ja käskee meitä kantamaan toistemme kuormia ja siunaamaan jotta itse saisimme siunauksen.
1 Piet 3:9 "Älkää kostako pahaa pahalla älkääkä herjausta herjauksella. Päinvastoin siunatkaa, sillä siihen teidät on kutsuttukin, että perisitte siunauksen."
JOBIN KÄRSIMYKSET
Raamattu kertoo Jobista, joka ei luopunut Jumalasta vaikka hän sai kärsiä suunnattomasti uskonsa tähden. Huomaa, että Job kärsi nimenomaan hyvän jumalasuhteensa ja nuhteettomuutensa tähden.
Eräänä päivänä Saatana tuli Jumalan eteen. Jumala ryhtyi kehumaan Saatanalle Jobia, hänen uskollisuuttaan ja hyvää jumalasuhdetta. Silloin Saatana väitti Jumalalle, että Job palvelee Jumalaa vain siksi, koska Jumala on siunannut häntä kaikella tavalla. Saatana väitti, että jos Jumala ottaisi Jobilta pois kaikki siunauksensa, Job luopuisi uskostaan ja sanoisi hyvästit Jumalalle. Saatana siis väitti Jobin luopuvan Jumalasta siunausten menettämisen tähden. Jumala tunsi Jobin ja luotti häneen. Siksi Jumala lupasi Saatanan koetella Jobia ja ottaa häneltä pois kaikki Jumalan antamat siunaukset (Job 1:6-12).
Jumala tiesi, että Jobin rakkaus Häntä kohtaan ei ole riippuvainen siitä, kuinka paljon Hän on siunannut Jobin ajallista elämää. Job rakasti Jumalaa myös pahoina päivinä koettelemustenkin poltteessa. Hänen katseensa oli Jumalassa ja iankaikkisuuteen asti (Job 19:25-27). Tästä syystä Jumala voi sallia Jobille ajallisia kärsimyksiä. Huomaa, että Jobin kärsimykset olivat Jumalan sallimusta, ei Jumalan aiheuttamia, ja että Jumala oli koko ajan tilanteen tasalla, ja että Hänellä oli täysi kontrolli Jobin tilanteesta.
Jobin kärsimykset kääntyivät lopulta hänelle ajalliseksi siunaukseksi. Mutta varmasti ikuisuudessa suuremmaksi siunaukseksi, sillä Job kesti koettelemukset. Hän otti kaiken Jumalan kädestä, niin hyvät asiat kuin pahatkin asiat.
Job 1:20-22 "Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Ajettuaan päänsä paljaaksi hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Alastomana minä tulin äitini kohdusta ja alastomana sinne palaan. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut Jumalasta sopimattomasti."
Job 2:9-10 "Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole." Mutta Job vastasi: "Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä."
Job pysyi Jumalalle uskollisena kaikista kärsimyksistään huolimatta. Näin Jumala todisti Jobin uskollisuuden kautta Jobin rakastavan ja palvelevan Häntä, ei siunausten tähden, vaan siksi, että Jumala on se, joka Hän on; Jumala Kaikkivaltias, Jobin Jumala ja turva. Job rakasti Jumalaa Jumalan itsensä tähden, ei siunausten ja oman hyvän ajallisen elämänsä tähden. Jumala sai kunniaa Jobin uskollisuudesta ja lujasta uskosta tässä maailmassa ja henkimaailmassa.
PAAVALI JA SILAS VANKILASSA
Toinen esimerkki löytyy UT:n puolelta. Paavali ja Silas Efeson vankityrmässä.
Apt 16:25-26 "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tuli ankara maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät. Samassa aukesivat kaikki ovet ja kaikkien kahleet irtosivat."
Efeson vankila oli todellakin erilainen kuin tämän ajan Suomen "lyxivankilat". Siellä Paavali ja Silas istuivat kylmässä, kosteassa ja pimeässä vankityrmässä jalat jalkapuuhun kiinni lukittuina. Heidän elämäntilanteensa näytti tosi pahalta. He olivat umpikujassa. Aamulla he ehkä joutuisivat teloitusryhmän eteen. Jalkapuussa selkä verille ruoskittuna miehet kuitenkin laulavat YLISTYSTÄ JUMALALLE! Ei siis inhimillisesti mitään aihetta kiittää Jumalaa, puhumattakaan ylistyksestä.
Mutta, mitä Paavali ja Silas tekivät? He lauloivat ylistystä Jumalalle. Ei sieltä kuulunut valitusta ja surkeita avun huutoja ja kysymyksiä Jumalalle: "Miksi, miksi, miksi Jumala meille on näin käynyt? Mehän olemme Sinun palvelijoitasi. Sinä olisit voinut varjella meidät tästä kärsimyksestä. Miksi, miksi et varjellut? Auta hyvä Jumala!" Ei mitään sellaista, vaan kiitosta ja ylistystä.
Heidän ylistyksensä oli suloinen tuoksu Jumalalle. Taisivat poijat sanoa toisilleen: "Kiittäkää Herraa jokaisessa tilanteessa, sillä me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa". He tiesivät, että Herralla Jeesuksella on täysi kontrolli tässäkin tilanteessa. He tiesivät, että he olivat joutuneet tähän vaikeaan tilanteeseen Jeesuksen asian tähden. Silloin Jeesus myös ottaisi heistä täyden vastuun. Heidän ongelmansa oli siis Jeesuksen ongelma eikä heidän oma ongelmansa. Näen hengessäni Paavalin ja Silaan heittävän murheensa ja ongelmansa Herran Jeesuksen päälle.
1 Piet 5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen päälleen, sillä hän pitää teistä huolen."
Paavali ja Silas tunsivat Hänet, johon he uskoivat. He ymmärsivät, että Jeesuksella Kristuksella ei voi mennä sormi suuhun ja tulla mahdottomuus. Jeesus kykenee selviytymään kaikista tilanteista voittajana. Onhan Hän Kaikkivaltias Jumala. Mitä siis murehdimme? Täysi luottamus Jumalaan jokaisessa elämän tilanteessa on kypsän hengellisen kristityn tuntomerkki. Tämä luottamus saadaan Jumalan tuntemisen kautta.
Jumalan tunteminen antoi Paavalille ja Silaalle luottamusta ja toivoa. Valittaminen ja kyseleminen olisi ollut Jumalan ja Hänen huolenpitonsa kyseenalaistamista ja epäuskon ilmausta. Mitään sellaista Paavali ja Silas eivät tietenkään tahtoneet tehdä. He eivät tahtoneet levittää epäuskoa ympärilleen. Eihän heillä ollutkaan epäuskoa. Heillä oli usko ja luja luottamus Jumalaan. He ojentautuivat etukäteen uskossa ja luottamuksessa siihen, mikä ei vielä näkynyt, mutta joka oli todellista.
Heb 11:1 ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.”
Paavalin luottamus Jumalaan ja rauha vankilassa johtui siitä, että hän tunsi Jeesuksen Kristuksen.
2 Tim 1:12 "Minä tunnen Hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että Hän on voimallinen."
Siksi Paavalin luottamus Jumalaan oli syvällä hänen sydämessään. Jumalan armon ja rauhan kokeminen lisääntyy Jumalan tuntemisen kautta.
1 Piet 1:2 "Armo ja rauha lisääntyköön teille".
2 Piet 1:2 "Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme tuntemisessa" RK. ("tuntemisen kautta" 33/38 käännös).
Tästä johtuen Paavali ja Silas kykenivät rauha ja luottamus sydämessään ylistämään Jumalaa kärsimystensäkin keskellä?
KUVAUS LUOTTAMUKSESTA JA RAUHASTA
Kuuntelin radiosta erästä hengellistä ohjelmaa. Siinä saarnaaja kertoi seuraavaa:
Eräs kuningas järjesti kilpailun. Se, joka kykenee parhaiten kuvamaan rauhan maalauksen muodossa, saa ruhtinaallisen palkinnon. Näin kuningas ilmoitti kansalleen. Monia maalauksia tuotiin kuninkaan eteen arvioitavaksi. Kun kuningas oli käynyt läpi ja tarkastellut jokaista kilpailuun osallistunutta maalausta, hän oli valinnut voittajaehdokkaiksi kaksi maalausta, jotka hän katsoi parhaiten kuvaavan rauhaa.
Toinen maalauksista oli kaunis kuvaus rauhallisesta kauniista vuorimaisemasta, jonka keskellä virtasi raikas joki. Hyvä kuvaus rauhasta, kuningas tuumasi. Kuningas piti paljon tuosta maalauksesta.
Mutta tämän taulun vieressä oli toinen kuninkaan valitsema voittajaehdokas. Se oli päinvastainen kuvaus rauhasta. Taiteilija oli maalannut vesiputouksen, josta vesi putosi jyrkästi suoraan alas kovalla kuohunnalla. Putouksen yllä taivas oli musta myrskypilvistä. Näytti siltä, että rajuilma oli tulossa. Miten tämä sitten kuvaa rauhaa? Tarkkaavainen katsoja huomasi linnun pesän vesiputouksen vieressä vuoren rinteessä taulun oikeassa yläkulmassa. Pesässä lintuemo hautoi muniaan. Kuningas piti tästä maalauksesta. Hän totesi: "Tämä maalaus kuvaa parhaiten rauhaa. Tämä on kilpailun voittanut maalaus."
KIITOKSEN JA YLISTYKSEN SIUNAUS
Paavalin ja Silaan ylistäessä Jumalaa, Jumala puuttui heidän asioihinsa. Kaikkien vankien kahleet aukenivat ja putosivat maahan. Vankilan ovet aukenivat ja tie vapauteen oli heidän edessään. Ei olisi tarvinnut muuta kuin kävellä ulos. Mutta Paavali ja Silas jäivät vankilaan istumaan. He ymmärsivät, että tästä seuraa jatkoa. Hehän olivat täällä Jeesuksen asialla ja Herralla oli asiaa vangeille ja vanginvartijalle. Paavalin ja Silaan hyvän luottamuksellisen jumalasuhteen seurauksena vanginvartija ja hänen perheväkensä tulivat uskoon ja heidät kastettiin myös. Valtava Jumalan voima lähti liikkeelle ylistyksessä. Ja se koitui vieläpä toisille ihmisille pelastukseksi.
Näin on meidänkin kohdalla. Meitä ja meidän elämäämme seurataan. Jos meillä on luja luottamus Jumalaan ja se tulee esille elämässämme, me olemme pelastamassa uskosta osattomia elämämme kautta. Me julistamme sitä ns. viidettä evankeliumia (1 Piet 3:1-2). Tähän viittasinkin tekstin alussa.
Ylistyksessä on siis Jumalan voima. Ei ylistämisessä sinänsä ikään kuin se olisi jonkinlainen voimakeino. On ylistämistä jossa ei ole Jumalan voimaa. Voima on ylistäjän sydämestä lähtevässä luottamuksessa Jumalaan, luottamuksessa siihen, että Herralla on valta tämänkin tilanteen yli. Siis, luottamus Jumalaan antaa kiitos- ja ylistysmielen. Silloin Jumalan voima voi ilmestyä suureksi siunaukseksi uskovalle itselleen ja joskus jopa lähellä oleville ihmisille. Ylistys ja palvonta on rukouksen korkein muoto. Se on erittäin tehokasta rukousta varsinkin koetuksen helteessä.
Psalmi 50:23 "Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua. Joka pitää huolen vaelluksestaan, se saa nähdä pelastuksen, jonka Jumala antaa."
Se, joka kunnioittaa Jumalaa kiittämällä ja ylistämällä Häntä luottamuksessa Häneen, saa tietenkin kokea Jumalan apua ja voimaa. Eihän Jumala hylkää avun tarpeessa olevaa Häntä kunnioittavaa ja rakastavaa Häneen turvaavaa lastaan.
KORKEA KUTSUMUKSEMME
Alussa totesin, että meidät on kutsuttu tuottamaan kunniaa Jumalalle elämällämme? Jumala siis voi saada kunniaa ja kiitosta, ja jopa ylistystä, meidän uskostamme Häneen. Edellyttäen kuitenkin, että me osaamme suhtautua koettelemuksiin ja kärsimyksiin oikein, ja että me ymmärrämme kiittää Jumalaa kaikesta, jopa vaikeuksistamme.
Jokaisen uskovan usko koetellaan. Uskon koetus merkitsee jonkinlaisia kärsimyksiä ja vaikeuksia.
1 Piet 1:5-9 "Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen, joka on valmis saatettavaksi ilmi viimeisenä aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen."
Ef 1:11-14 "Kristuksessa me olemme myös saaneet perintöosan, niin kuin meistä oli ennalta määrätty hänen suunnitelmassaan, hänen, joka vaikuttaa kaiken oman tahtonsa ja päätöksensä mukaan, että me, jotka olemme jo ennalta panneet toivomme Kristukseen, eläisimme Jumalan kirkkauden ylistykseksi. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena hänen omaisuutensa lunastamiseksi, hänen kirkkautensa ylistykseksi."
2 Kor 4:15 "Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo saisi aikaan yhä useammissa vielä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi."
Miten voimme tuottaa kunniaa Jumalalle? Siten, että luotamme Häneen jokaisessa elämämme tilanteessa. Paavali luotti Jumalaan ja Jeesukseen koska hän tunsi Jeesuksen ja Hänen kauttaan myös Jumalan. luottamus Jumalaan on rauhan perusta ja sen edellytys.
2 Tim 1:12 "Siitä syystä minä myös tätä kaikkea kärsin enkä sitä häpeä, sillä minä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee säilyttämään siihen päivään asti sen, mikä on minun haltuuni uskottu."
Paavali tunsi kykenevän voimallisen Jumalan. Minkälaisen Jumalan me tunnemme?
Meillä on helppo kiittää Jumalaa silloin, kun meillä pyyhkii hyvin. Silloin kun elämä hymyilee, aurinko paistaa ja linnut laulaa, on helppo kiittää ja ylistää Luojaa. Mutta jos, ja kun, pystymme kiittämään vaikeittenkin koettelemuksien keskellä, silloin Jumala saa kunniaa meidän uskostamme ja luottamuksestamme Häneen.
Jumala ei kuitenkaan voi sallia kovin monelle meistä Jobin kärsimysten suuruisia kärsimyksiä. Meidän uskomme ja luottamuksemme, Jumalan tuntemisemme, on liian heikkoa. Voisimme antaa periksi ja luopuisimme uskosta. Koetuksissa on kuitenkin hyvä muistaa, että Jumala on, ja että Hän ei ole hylännyt meitä.
Koettelemukset kääntyvät siunauksiksi ennemmin tai myöhemmin. Jumala palautti Jobille kaiken menetetyn ja Hän siunasi Jobin loppuelämää enemmän kuin elämän alkupuolta (Job 42:12-17).
VARSINAISEEN AIHEESEEN PARANTUMISESTA
Olen edellä kirjoittanut kärsimyksestä ja siihen suhtautumisesta. Uskon, että oikea suhtautuminen kärsimyksiin avaa sairaiden parantumisongelmaa ja Jumalan parantava voima voi päästä esille. Siksi olen kirjoittanut kärsimyksestä alustuksena sairaiden parantumistekstilleni. Kun me luotamme Jumalaan, Jumala pääsee toimimaan kohdallamme paremmin (Ps 34). Kiitollinen ja luottavainen lapsi on Jumalalle mieleinen lapsi. Nyt käsittelemme aihetta toisesta näkökulmasta.
Kenelläkään ei ole kokonaisvaltaista selitystä ja ratkaisua sairauden ongelmaan. Parantumiseen ei siis ole mitään kaavaa, jota noudattamalla jokainen sairas varmasti parantuu. Otan seuraavassa esille vain joitakin ajatuksia ko. aiheesta. Rukoukseni on, että Pyhä Henki tekisi lukijalle eläväksi sen sanan mikä on Jumalasta, ja että Jumalan Sana saisi tehdä sen mitä varten Jumala on sen lähettänyt; parantaa koko ihminen.
PERUSTA YLILUONNOLLISILLE PARANTUMISILLE
Jumala itse on perusta jumalallisille parantumisille. Jumala, Luoja, on luonut ihmisen maan tomusta. Hän muovasi maasta ottamastaan mullasta/savesta ensimmäisen ihmisen kehon. Häntä voitaisiin hyvällä syyllä kutsua ensimmäiseksi ja kaikkien aikojen parhaimmaksi kuvanveistäjäksi. Luotuaan ihmisen kehon, Hän puhalsi ihmiseen elämän hengen. Niin ihmisestä tuli elävä sielu. Koska Jumala on alkuperäinen kehomme valmistaja, käsitämme, että Hänellä on myös kyky korjata kaikki sen viat mitä kehoomme tulee.
Jeesus tuli tähän maailmaamme taivaasta Jumalasta. Hän otti päälleen meidän sairautemme, kehossamme olevat viat, ja kuoli ristillä. Hän nousi kuolleista sairauksien ja kuoleman voittajana. Tämä on siis perusta parantumisille. Jumala ja Jeesus voivat siis herättää jopa kuolleita.
PARANTAKAA SAIRAAT
Jumalallinen yliluonnollinen nopea parantuminen kaikista sairauksista ja kivuista on todella mahdollista kokea ja saada tänäkin päivänä samalla tavalla kuin Jeesuksen päivinä. Herra Jeesus Kristus kulki ympäriinsä kylästä kylään ja paransi kaikki heidän sairaansa. Jeesus elää (Matt 4:24, 8:16, 9:35,12:15, 14:14, 15:30). Lihansa päivinä Hän oli rajattu paikkaan ja aikaan. Nyt Hän on Sanassa ja Pyhässä Hengessä hyvin lähellä jokaista ihmistä. Jeesus on meidän luona Jumalalta/Jumalasta tulleessa Sanassa, jonka luemme tai kuulemme.
Monesti uskovat pyrkivät selittämään sairaalle miksi kaikki sairaat eivät parane. Tämä voi tapahtua ennen rukousta tai heti sen jälkeen. Näin pyritään lohduttamaan sairasta siinä tapauksessa, että hän ei parane. Tämä jo todistaa epäuskoa rukoilijassa, ja parantuminen viipyy tai estyy kokonaan. Epäusko saa sen aikaan.
Mielestäni kun tätä parantumis- aihetta käsitellään ja pohditaan tulisi etsiä tietä parantumiselle, ei pyrkiä selittelemään miksi kaikki sairaat eivät parane. Sairas kun voi ajatella olevansa juuri se, joka ei parane. Sellainen selittäminen ei ole Jumalan Sanan julistamista. Jumalan Sana, ja sen julistaminen, on tie parantumisille. Siksi Jumalan Sanan välittäminen ihmisille avaa tietä parantumisille niin, että sairaat voivat kokea jumalallista parantumista.
Jeesus ei selitellyt miksi kaikki sairaat eivät parane. Hän opetti kansaa ja paransi kaikki sairaat. Jeesus opetti tietenkin kansalle Jumalalta saamaansa Jumalan Sanaa. Ei hän puhunut epäuskoa. Hänessä, Hänen Sanassaan, ei ollut epäuskoa. Jumalan Sana on uskon Sana ja uskon alkaja ja sen täydelliseksi tekijä. Silloin siinä ei voi olla epäuskoa. Siinä on kaikki usko ja voima mitä tarvitaan parantumiseen. Nämä ainekset eivät ole epäuskon julistuksessa koska epäusko ei ole Jumalasta eikä Jumalan Sana. Mutta Jumalan Sana on lääke koko ihmisen ruumiille. Uskovien tulee siis julistaa Jumalan Sanaa.
Johannes 3:34 ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja, sillä Jumala ei anna Henkeä mitalla.”
Huomaa tässä - Jumalan Sana ja Henki.
1 Pietari 4:11 ”Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja.”
Puhukoon Jumalalta saamaansa sanaa koska Jumala: Henki, tulee Sanassa kuulijan luokse. Jeesus ei puhunut omiaan. Hän ei myöskään opettanut fariseusten ja kirjanoppineiden oppeja. Hän puhui Jumalalta, Isältä, saamaansa Sanaa. Joh 4:24, 6:63, 5:30, 14:11,24, 10:30.
San 3:20-22 "Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen."
Mitä "lääkettä" me otamme sairauksiimme? Otammeko me vastaan ihmisten selityksiä ja järjen päätelmiä, tai ihmisten kokemuksia ja omia kokemuksiamme vai kokematta jäämisiä? Vai kuuntelemmeko me Jumalan Sanaa ja uskomme ja otamme vastaan Jumalan Sanan lääkettä?
PARANTUMINEN YLEISTÄ VAI HARVINAISTA?
Joskus kuulee väitteen: ”Ei siitä parantumisesta tarvitse tehdä niin suurta numeroa.” Tällä väitteellä halutaan antaa ymmärtää, ettei parantumisesta saa saarnata ”liikaa”. Väitteen takana voi olla vilpitön pelko siitä, että parantuminen ilmiönä tulee tärkeämmäksi kuin itse Parantaja, Herra Jeesus Kristus, ja Hänen evankeliuminsa. Näinhän ei tietenkään saa käydä. Voidaan myös pelätä, että sairas pettyy jos hän ei koe parantumista. Tällöin epäusko ja pelko hallitsee uskovaa ja opetusta seurakunnassa. Sellaiset tuntemukset eivät missään tapauksessa ole Jumalasta. Päätellään näin: "Kun parantumisesta ei saarnata, eikä sairaiden puolesta rukoilla, sairaat eivät myöskään pety." Mutta silloin sairaat ei myöskään parane. Ja Jumala tahtoo parantaa sairaat. Muutenhan Jeesus olisi tehnyt vastoin Jumalan tahtoa parantamalla kaikki sairaat. Jeesus teki vain Jumalan tahtoa ja Jumalan tekoja.
Tässä on huomioitava rukouksen merkitys. Olen jossakin tilanteessa kokenut, että Pyhä Henki sanoi minulle, että Jumala tekee kaiken rukouksen kautta. Koska Jumala on Parantaja, ei ihminen, tarvitaan Hänen läsnäoloaan jotta sairaat parantuvat. Jumalan läsnäolossa keskustellaan Jumalan kanssa. Silloin uskova elää Jumalan kautta ja Jumala ilmoittaa tahtoaan (1 Joh 4:9). Rukous sairaiden puolesta on siis ihan välttämätön, jos tahdotaan sairaiden parantuvan.
Jumala on Henki ja Sana: Herra, meidän ihmisten parantaja (2 Ms 15:26). Tämä Herra, Parantaja, tulee julistetussa Jumalasta tulleessa Sanassa kuulijan luokse. Silloin kun näin on, siinä Sanassa on Isä ja Poika: Herra, meidän Parantaja.
Jeesus on esikuva meille uskoville kaikessa opissa ja käytännössä. Jeesus paransi sairaita joka päivä koko julkisen toimintansa aikana. Parantaminen oli hänen toiminnassaan yhtä yleistä kuin julistaminen. Jeesuksen julistusta seurasi parantamiset. Ja Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
Jos me siis teemme parantumisesta yhtä suuren numeron kuin mitä Jeesus siitä teki, kuinka usein ja kuinka paljon sairaita tulisi parantua ympärillämme meidän julistuksemme ja toimintamme kautta? Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Joh 20:21-22 "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät. Ottakaa vastaan Pyhä Henki."
Opetuslapset ovat lähetetty julistamaan ja parantamaan samoin kuin Jumala lähetti Jeesuksen julistamaan ja parantamaan. Jumala lähetti Sanansa ja Pyhän Henkensä Jeesuksessa Kristuksessa.
Jes 48:16 "Ja nyt Herra, Herra, on lähettänyt minut ja myös oman Henkensä."
Jeesuksen kautta, Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala antoi meille evankeliumin Sanan ja Pyhän Hengen.
Jeesus ja Isä, Pyhä Henki, tulivat opetuslapsiin ja uskovien yhteyteen helluntaina. Jeesus siis tuli takaisin Pyhässä Hengessä. Hän ei jättänyt omiaan, meitä uskovia, Isättömiksi. Hän tuli takaisin Pyhässä Hengessä. Hän jatkaa julistus- ja parantamistyötään uskovien kautta Pyhässä Hengessä. Joh 14:18,20, 23, Apt 2:1-4, Matt 28:20, Mark 16:15-20.
Apt 1:1 "Jeesus alkoi tehdä ja opettaa."
Jeesus ei ole lopettanut työtään. Hän tekee työtä tänäkin päivänä.
Joh 5:17 "Minun Isäni on tehnyt työtä tähän asti ja tekee yhä, ja niin tee minäkin."
Jeesuksen seurakunta jatkaa Jeesuksen toimintaa täällä maan päällä. Jeesus on uskovissa (Gal 4:19. Kol 1:27, 2 Kor 13:3-5, Joh 14:20, 15:4). Uskovissa ja uskovien kautta Jeesus tekee työtään tänäkin päivänä. Siksi Jeesus sanoi:
Joh 14:12 "Joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen."
Tämä on Jumalan tahto ja suunnitelma meitä uskovia kohtaan. Näin tapahtuikin apostolisena aikana heti Hengen vuodattamisen jälkeen. Jumala on tarkoittanut julistus- ja parantamistoiminnan jatkuvan koko seurakuntatalouden ajan, niin kauan kuin Jumalan seurakunta on täällä maan päällä.
Matt 28:20 "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Jeesuksessa Kristuksessa asuu koko jumaluus – silloin meillä on mukanamme Hänessä koko jumaluus (Kol 2:9-10). Mitä meille merkitsee se, että sama muuttumaton Herra Jeesus on meidän kanssamme joka päivä? - Immanuel, Jumala on meidän kanssamme.
Mark 16:15, 20 ”Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Opetuslapset lähtivät ja saarnasivat kaikkialla. Ja Herra toimi yhdessä heidän kanssaan vahvistaen sanan sitä seuraavien merkkien kautta.”
JEESUS TAHTOO PARANTAA KAIKKI SAIRAAT
Raamattu kertoo Jeesuksen kantaneen ruumiissaan ristille kaikki meidän syntimme ja kaikki meidän sairautemme. Jeesus voitti ristillään synnin, Saatanan, kuoleman ja kaikki sairauden vallat ja voimat. Tämän tietää ja uskoo jokainen uudestisyntynyt uskova. Tämä on koko evankeliumin sanoma, jota Jumalan seurakunnan tulee saarnata. Uskovat ovat siis velvolliset saarnaamaan koko evankeliumia jättämättä siitä pois sairaiden parantumista. Jumalan Sana kokonaisuutena on Totuus (Ps.119:160).
Jeesus ei paloitellut VT:n Kirjoituksia itselleen sopivaksi kokonaisuudeksi. Hän ei poistanut Kirjoituksista itselleen epämiellyttäviä kohtia (Jes 53:1-8). Hän toteutti/täytti VT:n Kirjoitukset sen kaikilta puolilta viimeistä piirtoa myöten. Paavali julisti Jumalan koko totuutta. Uskovat ovat velvolliset julistamaan koko Totuutta.
Apt 20:27-28 "Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut."
Paimenen tehtävä on pitää huoli laumastaan ja sen hyvinvoinnista. Se tapahtuu ennen kaikkea julistamalla Jumalan koko totuutta.
Kuitenkin monet uskovat sairastavat ja jopa kuolevat sairauksiinsa. Voitaisiin kysyä, onko tämä Jumalan tahto? Joidenkin mielestä se voi olla Jumalan tahto, että he sairastavat. Tätä sitten perustellaan eri asioilla. Mutta - jos Jumala tahtoo, että joku sairastaa, miksi Jeesus paransi kaikki kohtaamansa sairaat? Näinhän Raamattu todistaa Jeesuksen toiminnasta.
Matt 8:16, 9:35, 12:15, 14:14, 35-36, 15:30, 19:2.
Mark 6:56, Luuk 5:17, 6:19, 9:11.
Miksi Jumala ei tahtonut näiden ihmisten sairastavan koska Jeesus paransi heidät kaikki? Miksi Jumala nyt tahtoisi jonkun meistä sairastavan? Onko sairaus Jumalan tahto? Oliko tämä nyt tyhmä kysymys? Eihän Jumala tahdo kenenkään sairastavan! Sairaudet eivät ole Jumalasta. Sairaudet johtuvat synnin seurauksista, ja synnin Jeesus on sovittanut ristillä, ja meidän sairaudetkin hän kantoi.
Raamattu todistaa, ettei Jumala tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahoja tekojamme. Hän antaa kaikki syntimme anteeksi ja parantaa kaikki sairautemme. Hän kohtelee meitä armonsa mukaan laupiaasti koska Hän on armahtava ja laupias Jumala (Ps 103:1-14). Jeesus ei pannut sairauksia ihmisten kannettavaksi. Hän otti heidän sairautensa omaan ruumiiseensa Hänen itsensä kannettavaksi ja paransi heidät.
Jes 53:4 "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi."
Niin tästä seuraa parantuminen. Eikö niin?
Jes 53:5 "Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu."
Jeesus teki kaikessa Jumalan tahdon. Jeesuksen parantamisteot olivat Jumalan tahdon ilmaisua ja tekoja; Sana ja Henki yhteistyössä. Ja koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, Hänen tahtonsa ei ole muuttunut, voimme Raamattuun nojautuen väittää, että Jumalan ja Jeesuksen tahto on parantaa kaikki sairaat.
Raamattu kertoo erään sairaan epäilleen Jeesuksen tahtoa parantaa hänet.
Mark 1:40-42 ”Jeesuksen luo tuli spitaalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit puhdistaa minut." Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon, puhdistu." Spitaali lähti miehestä heti, ja hän puhdistu."
Huomaa, että ensin Jeesus koski mieheen, ja sitten Hän sanoo: "Minä tahdon, puhdistu." Parantaminen oli Jeesukselle niin tärkeää, että Hän ensin panee parantavan voimansa liikkeelle koskettamalla sairasta. Vasta sitten Hän ilmoittaa tahtonsa sanallisesti. Jeesus tahtoo aina parantaa. Jeesuksen kosketus on Jumalan parantavan voiman kosketus, joka parantaa sairaan. Jeesus säälii kaikkia kärsiviä parantumista etsiviä sairaita.
Jeesus sanoi:”Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?” (Mark 12:24).
Kirjoitusten lisäksi on hyvä tuntea myös Jumalan voima. Jumalan voima on ennen kaikkea Jumalan tahto ja rakkaus, joka saa Jumalan toimimaan. Tämä voima sai Jeesuksen Kristuksen jättämään taivaan loiston ja tulemaan ihmiseksi alas tänne pimeään maailmaan. Jumalan tahto ja rakkaus vei Jeesuksen ristille.
Jotkut ajattelevat Jeesuksen ristin ja Hänen kärsimystensä olevan osoitus Jeesuksen heikkoudesta. Mutta ei se ollut Hänen heikkouttaan vaikka se näytti siltä. Ristillä ilmestyi Jumalan pelastava voima: Jumalan rakkaus. Vaikka Jeesus kuoli, kun Hän oli heikko, Hänen heikkous oli pohjimmiltaan Jumalan rakkauden voima (1 Kor 1:17-25, 13:13, 2 Kor 13:4, Room 5:8, 8:38-39, Tiit 3:4-5). Ristillä ilmestyi niin valtava Jumalan voima, ettei sitä ihmiskunta tahdo käsittää. Saatana on pimittänyt ihmisten mielen niin, ettei heille loista Jumalan Sanan kirkkaus, Kristuksen kirkkaus.
Sana rististä on Jumalan voima (Room 1:16). Jumalan voima on myös Pyhän Hengen voima:
Luuk 5:17 ”Herran voima vaikutti niin, että Hän paransi sairaita.”
Jumala antoi seurakunnalleen Pyhän Hengen voiman parantamaan sairaita (Apt 1:8). Pyhä Henki on siis lähetetty taivaasta parantamaan sairaita. Huomaa tässä: Pyhä Henki on Jumala ja Jumala on rakkaus.
Tunnetko tämän rakkauden voiman? Oletko ottanut vastaan Pyhän Hengen? Pyhä Henki on jokaisen Hengen vastaan ottaneen uskovan kanssa joka päivä kaikkialla. Pyhässä Hengessä Jumala vuodattaa rakkautensa (voimaa) uskovaan (Room 5:5, 2 Kor 13:13).
Pyhä Henki ja Hengen antama ja vaikuttama rakkaus vie uskovaa Jeesuksen tekoihin (1 Joh 4:9). Pyhä Henki edustaa Jeesusta Kristusta ja tekee Hänen tekojaan. Niin se oli Jeesuksen lihassa olon päivinä, ja niin se on tänäänkin. Nyt Jeesus Kristus tekee työtään yhteistyössä sinun ja minun kanssa Pyhässä Hengessä. Siksi on tärkeää, että jokainen uskova ottaa vastaan Pyhän Hengen. Kun puhumme Pyhästä Hengestä, emme puhu mistään vähäpätöisestä asiasta tai vähäpätöisestä opista. Apt 1:4-8, 8:14-20, 19:1-7.
KOTIKAUPUNGISSA
Jeesuksen tahdosta parantaa sairaat osoittaa myös tapaus, jossa Hän tulee kotikaupunkiinsa Nasaretiin.
Mark 6:1-6 ”Jeesus lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Kun tuli sapatti, hän RYHTYI OPETTAMAAN synagogassa. Monet kuulijoista sanoivat hämmästyneinä: "Mistä tuo mies on saanut kaiken tämän? Mikä on se viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat ne voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseksen, Juudaksen ja Simonin veli? Eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän keskuudessamme?" Ja HE LOUKKAANTUIVAT HÄNEEN. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei profeetta ole halveksittu missään muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan." Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, PAITSI ETTÄ PARANSI MUUTAMIA SAIRAITA panemalla kätensä heidän päälleen. Ja HÄN HÄMMÄSTELI HEIDÄN EPÄUSKOAAN. Sitten hän vaelsi Nasaretin ympäristössä kylästä kylään ja OPETTI”
Jeesus oli tehnyt paljon voimallisia tekoja kaikkialla, missä Hän liikkui. Hän oli kaikkialla parantanut paljon sairaita. Jeesus olisi tahtonut jatkaa toimintaansa omassa kotikaupungissaan samalla tavalla kuin muuallakin tehden voimatekoja ja parantaen sairaita. Mutta Nasaretissa Hän ei kuitenkaan voinut tehdä yhtään voimallista tekoa, ihmisten epäuskon tähden. Mutta kaikista tekemistään voimateoista näyttää siltä, että sairaiden parantaminen oli Hänelle se tärkein.
Sen tähden Jeesus kaikesta huolimatta paransi muutamia sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. Jeesus ikään kuin vetäisi sivusta puolipakolla ihmisten epäuskosta huolimatta. Hän näki sairaiden kärsimykset ja tarpeet. Hän sääli ihmisiä ja tahtoi parantaa kaikki sairaat. Vaikkei Hän Nasaretissa voinutkaan tehdä yhtään voimatekoa, siitä huolimatta Jeesus ehkä ajatteli: "Kyllä minä ainakin muutamalle sairaalle ehdin antaa avun ennen kuin minut ajetaan pois."
Tämä osoittaa Jeesuksen rakkautta sairaita kärsiviä ihmisiä kohtaan ja Hänen suurta tahtoa parantaa heidät. Sairaan ihmisen ei siis tarvitse kyseenalaistaa Jeesuksen tahtoa tässä asiassa. Jeesus tahtoo parantaa.
Ihmisten epäusko rajoitti Jeesuksen toimintaa Nasaretissa. Ihmiset näkivät ja tunsivat Jeesuksen vain tavallisena ihmisenä ja rakentajana, ts. tavallisena työmiehenä. Ja koska he olivat kuulleet, että Jeesus tekee paljon voimatekoja ja parantaa sairaita, he kysyivät mielessään: "Kuka Hän kuvittelee olevansa kun tällaista tekee ja puhuu?" Siksi he loukkaantuivat Häneen.
JEESUS OPETTI JA PARANSI
Tässä kertomuksessa on huomioitava vielä eräs yksityiskohta. Kertomuksen alussa Jeesus OPETTI kansaa ja paransi muutamia sairaita. Kertomus päättyy siihen, että Jeesus hämmästeli ihmisten epäuskoa, ja että Hän jälleen OPETTI. Mitä Jeesus opetti? Opettiko Hän miksi kaikki sairaat eivät parane? Ei varmaan koska Hän paransi kaikki sairaat. Hänen ei tarvinnut opettaa sellaista. Hän opetti Jumalan valtakunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Hän opetti Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Tähän kaikkeen sisältyy sairaiden parantaminen ja parantuminen. Vuorisaarna on tästä hyvä esimerkki ja todiste (Matt 5 - 7 luvut). Myös se mitä Jeesus teki seuraavaksi.
Heti tämän Nasaretin tapauksen jälkeen Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan saastaisia henkiä vastaan ja lähetti heidät saarnaamaan ja parantamaan kansaa. Opetuslapset lähtivät ja saarnasivat ja paransivat monia ihmisiä (Mark 6:7-13).
Raamatun Sanan oikealla opetuksella on suuri ja ratkaiseva merkitys sairaiden parantumisessa. Opetus täytyy perustua Jumalan ilmoitettuun tahtoon, jonka Hän on ilmoittanut Raamatussa. Jumala tahtoo parantaa. Jeesus tahtoo parantaa. Jumala toimii Sanan kautta Sanan Hengen voimalla (Ps 33:6-9).
Matt 9:35-38 ”Jeesus kulki kaikissa kaupungeissa ja kylissä, OPETTI niiden synagogissa, julisti valtakunnan evankeliumia ja PARANSI kaikenlaisia tauteja ja vaivoja. Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli SÄÄLI, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan."
Tässä jälleen Jeesus opettaa kansaa ja parantaa heitä. Vaikuttaa siltä, että Herran voima ja sanan opetus, Sana ja Henki, yhteistyössä parantaa sairaita (Luuk 5:17). Jumala siis tarvitsee itsestään tulleen Sanan parantaessaan sairaita. Raamattu sanoo myös, että Jeesus sääli ihmisiä, sillä he olivat nääntyneet ja hylätyt, eikä heillä ollut paimenta, joka olisi huolehtinut heidän tarpeistaan. Sitten Jeesus pyytää opetuslapsiaan rukoilemaan elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä korjaamaan satoa. Mitä tämä sanoo meille?
Jeesus tiesi, että Hänen aikansa tulee jättää maailma ja sen ihmiset tarpeineen. Yksi ihmisen suurimmista tarpeista on ruumiin terveys. Nämä ihmisten terveydelliset tarpeet Jeesus täytti lihansa päivinä. Jeesus sääli myös niitä kärsiviä sairaita ihmisiä, jotka tulisivat elämään täällä maan päällä Hänen itsensä mentyä taivaaseen Isän luokse. Jeesus siis huolehti etukäteen meidänkin terveydellisistä tarpeista. Hän halusi valtuuttaa omiaan parantamaan sairaita Pyhän Hengen Voiman avulla. Tämä valtuutus ei koskenut vain apostoleja ja alkuseurakuntaa. Se koskee myös meitä tämän päivän uskovia. Mark 16:14-20, 1 Piet 2:1-10, Ef 2:19.
Seuraavassa luvussa (Matt 10) Jeesus valtuuttikin opetuslapset parantamaan kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Hän lähetti heidät saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaat. Jeesuksen käsky kuului:
Matt 10:7-8 ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”
Lähetyskäskyssään Jeesus valtuuttaa jokaisen uskovan panemaan kätensä sairaiden päälle Hänen nimessään ja lupaa, että ne tulevat terveiksi (Mark 16:18).
Sairaat tulevat terveiksi koska Herra Jeesus Kristus on uskovien mukana Pyhässä Hengessä (Matt 28:20, Mark 16:20). Hän parantaa sairaita uskovien kätten kautta tänäkin päivänä koska Herra Jeesus Kristus on sama Jumala vielä tänäkin päivänä.
Joh 14:12-14 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo. Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, sen minä teen.”
Kuinka paljon me uskovat sovellamme tätä Sanaa käytäntöön? Mitä tämä kaikki sanoo meille? Minulle se sanoo sitä, että Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta ja Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan ja Hänen huolenpidostaan. Opetus Jumalan armosta ja rakkaudesta on aina ennen parantamista. Näin se oli Jeesuksen julistuksessa, ja niin se oli apostolienkin julistuksessa.
Evankeliumin Sana on Jumalan armon ja rakkauden evankeliumi. Julistusta ja opetusta seurasi aina parantumiset. Jeesus halusi luoda kuulijoissaan uskoa ja luottamusta Jumalan rakkauteen syntistä ihmistä kohtaan opettamalla kansaa. Hän puhui armon sanoja.
USKOVAN JUMALAKUVA
Yksi este uskovan parantumiselle voi olla hänen väärä kuva Jumalasta. Hän ei näe Jumalaa rakastavana Taivaan Isänä, joka tahtoo hänelle vain hyvää. Uskova voi myös luulla, ettei hän ole tarpeeksi hyvä ja onnistunut ihminen, jotta hän voisi parantua. Uskova voi ajatella, että Jumala rankaisee häntä synnistä sairauksilla, ja että hän sairastaa koska hän on niin suuri syntinen. Uskovan tulee käsittää, että Jumala ei tee meille mitä syntimme ansaitsisivat. Hän ei kosta meille pahoja tekojamme. Jeesus on jo kärsinyt rangaistuksen synneistämme Golgatalla. Hän on myös kantanut sairautemme ruumiissaan ristille. Hän antaa syntimme anteeksi ja parantaa kaikki sairautemme. Lue Psalmi 103:1-14 ja 1 Joh 1:1-10.
Kukaan ei voi olla vanhurskaampi kuin mitä Herra Jeesus Kristus on. Uskova omistaa Jeesuksen vanhurskauden uskon kautta Häneen (Room 3:21-26, 2 Kor 5:21). Olemme siis Jeesuksessa yhtä vanhurskaita kuin Hän.
1 Joh 4:17 "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."
Siksi meillä on turva Jeesuksessa tuomiopäivänä(kin). Jeesuksessa olemme myös Jumalan rakkaita lapsia. Hänen vanhurskauteen puettuina olemme kelvolliset ottamaan vastaan parantumisen. Jeesus rakastaa kääntymätöntä, joka elää vielä Jumalan vihollisena, saati sitten omaa lastaan, Jumalan lasta (Joh 3:16, Room 5:8). Koska Jeesus paransi tultuaan paikkakunnalle heidän sairaansa (Matt 14:14), voimme väittää, että kaikki parannetut eivät uskoneet Jeesukseen eivätkä olleet Hänen seuraajiaan. Monista parannetuista tuli sitten myöhemmin Jeesuksen seuraajia.
Jeesus ei siis vaatinut sairailta uskoa Häneen. Hän ei vaatinut vanhurskaita tekoja. Hän paransi huolimatta siitä, oliko sairas uskossa Häneen vai ei. Jeesuksen parantamiset perustuivat Häneen itseensä ja Hänen rakkauteensa ja sääliinsä kärsiviä ihmisiä kohtaan (Matt 14:14, Mark 6:34). Parantamiset perustuivat Hänen opetukseensa Jumalan valtakunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Jeesuksen parantamiset perustuivat siis Jumalan Sanaan ja tapahtuivat Sanan kautta koska Jeesus puhui kansalle Jumalalta saamiaan Sanoja.
Mikäli ihminen ei ole kokenut Jumalan rakkautta, hänellä voi olla väärä kuva Jumalasta. Siksi on tärkeää, että uskoon tullut ihminen saa kokea kasteen Pyhässä Hengessä. Kaste Pyhässä Hengessä on kaste Jumalan läsnäolossa ja läsnäoloon. Silloin se on kaste Jumalan rakkaudessa ja rakkauteen koska Jumala on rakkaus. Jumala on myös Henki. Silloin Pyhä Henki on rakkaus. Pyhän Hengen kasteessa uskova saa kokea Jumalan valtavan rakkauden itseään kohtaan, mutta myös kaikkia ihmisiä kohtaan. Silloin hän saa Jumalan rakkauden kautta voiman todistaa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän kokee ja ymmärtää myös, että Jumalan rakkaus on pyyteetöntä täysin ansiotonta rakkautta. Sitä ei tarvitse, eikä voida, ansaita. Ainoastaan ottaa vastaan Jeesuksessa Kristuksessa uskossa Häneen.
Matt 3:11, Mark 1:8, Luuk 3:16, KV tai LL 8:6, apt 2:1-4.
Ehkä Jumalan rakkauden kokeneella ihmisellä on sitten helpompi ottaa vastaan jumalallista parantumista. Hän kun ymmärtää, ettei parantumista tarvitse ansaita hyvillä teoilla ja onnistuneella vaelluksella.
BETESDAN LAMMIKOLLA
Usein kuulee väitettävän, että Betesdan lammikolla Jeesus paransi vain yhden sairaan. Kysyn tällaisen väitteen esittäjältä; Missä Raamatussa niin sanotaan? En löydä omasta Raamatustani tuota väitettä. En myös mitään sellaista, joka viittaisi siihen, että vain yksi rampa mies sai avun Jeesukselta. Raamatun kokonaisilmoitus viittaa enemmänkin siihen, että kaikki, jotka pyysivät Jeesukselta ruumiin terveyttä, saivat sen. Jokainen, joka tuli, tai tuotiin, Jeesuksen luokse ja pyysi Häneltä apua, sai avun. Raamattu ei kerro yhtään tapausta, jossa Jeesus olisi kieltäytynyt ja jättänyt parantamasta sairasta kärsivää ihmistä.
1 Kor 4:6 "Ei yli sen, mikä on kirjoitettu."
Emme voi perustaa oppia väittämään, jota ei löydy Raamatusta. Sellainen väittämä ja oppi on hylättävä. Meidän tulee käsittää, ettei Raamattu kerro, eikä voi kertoa, kaikkia Jeesuksen tekoja (Joh 20:30-31).
Monet uskovat sairastavat vaikka Jeesus otti päälleen ja kantoi heidän sairautensa ja heidän kipunsa? Olen ymmärtänyt, että kun Jeesus paransi sairaan, Hän otti sairauden itsensä päälle. Näin Jeesus vapautti sairaan hänen kärsimyksistään ja sairas parantui. Jeesus kärsi ja kantoi itse sairaan ihmisen sairauden.
Matt 8:16-17 "Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: "Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.""
Mieleeni tulee mielestäni aiheellinen kysymys: Onko uskovat johdettu harhaan tässä asiassa? Kuka tai mikä pitää sairauksia meissä uskovissa kun Jeesus on ne ottanut päälleen ja kantanut ne ristille? Kuka tai mikä pitää meitä uskovia kiinni sairauksissamme? Synti? Ehkä? Mutta kun uskova on tehnyt parannuksen ja hän on saanut syntinsä anteeksi! Ei kait Jumala pane armahtamiensa lastensa päälle kantamiaan sairauksia?
Ps 103:2-14 "Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.
Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt tiensä tunnetuksi Moosekselle, tekonsa Israelin lapsille. Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa ikuisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua."
OPETUKSEN MERKITYS PARANTUMISISSA
Uskon, että opetuksella on tässä asiassa suurempi merkitys kuin mitä ollaan ymmärretty. Julistaja tuo julistamansa Jeesuksen julistetussa sanassa kuulijoidensa keskuuteen, ja jos mahdollista, aina heidän sydämeensä asti. Tämä on sananjulistuksen tarkoitus ja tavoite. Jeesus on Herra meidän PARANTAJA! Onko Parantaja silloin kaukana? (2 Ms 15:26, Luuk 4:23).
Jos julistaja tunteekin sellaisen Jeesuksen, joka ei paranna sairaita, hän julistaa väärää ja heikkoa Jeesusta, jota Raamattu ei tunne. Hän tuo julistetussa sanassa heikon Jeesuksen kuulijoiden eteen. Silloin sairaat eivät myöskään parane. Tämä on vakava asia. Tässä on julistajilla ja opettajilla suuri vastuu Jumalan ja ihmisten edessä. Jos julistaja tuntee Jeesuksen sellaisena kuin Hän todellisuudessa on, hän julistaa koko Jumalan evankeliumia. Näin hän julistaa myös koko ihmisen parantumista Jeesuksen haavojen kautta. Jeesuksen sovitustyö kattaa koko ihmisen.
Joh 7:23 "Miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä sapattina tein koko ihmisen terveeksi?"
1 Tess 5:23 "Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
Kun julistetaan koko evankeliumia, Pyhä Henki vahvistaa oman Sanansa ja sairaita paranee. Pyhä Henki vaikuttaa julistetun Jumalasta lähteneen Jumalan Sanan kautta uskon kuulijoiden sydämissä. Sana, jota meidän tulee saarnata, on uskon sana. Se on Jeesuksen: Jumalan Sana, joka on uskoa luova elävä Sana. Jos julistaja julistaakin muuta sanaa, siinä sanassa ei ole uskoa koska se ei ole Jumalasta (eikä se ole Jumala).
Room 10:8 "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi", nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.”
Jeesus itse (Jumalan Sana: Jumala) on uskon alkaja ja sen täydelliseksi tekijä. Pyhässä Hengessä ei kukaan saarnaa epäuskoa koska Pyhä Henki on uskon Henki. Siksi julistajan tehtävä on saarnata uskoa luovaa Jumalan Sanaa. Pyhän Hengen synnyttämän uskon kautta Jumala toimii vahvistaen oman Sanansa.
Heb 12:1 ”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen."
Tässä käskettiin katsomaan Jeesukseen, Jumalan Sanaan. Eikä turhaan. Jumalan Sanasta lähtee Pyhän Hengen parantava Elävä luomisvoima.
2 Kor 4:13 ”Koska meillä on sama uskon Henki, niin kuin on kirjoitettu: "Minä uskon ja siksi puhun", niin mekin uskomme ja sen tähden myös puhumme,”
Jumalan Sana on Henki ja Elämä (Joh 6:63). Pyhä Henki on siis Elämän Henki. Tämä Elämä on kuoleman ja sairauksien valtojen vastakohta ja niiden voittaja. Jeesus (Jumalan Sana) on ylösnousemus ja elämä (Joh 11:25).
Perkele toi synnin ja sen kautta kuoleman ja sairaudet ihmisten elämään. Jeesus kuolemansa kautta voitti ristillä Perkeleen (Heb 2:14). Jeesus teki myös tyhjiksi kaikki Perkeleen teot (1 Joh 3:8). Jeesus Kristus toi meille elämän kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.
Paavali kirjoittaa Timoteukselle evankeliumista:
2 Tim 1:10 ”Ja joka nyt on tuotu julki, kun meidän Vapahtajamme Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta.”
Huomaatko? Kukistanut kuoleman ja sen vallat. Tuonut valoon/esille elämän ja katoamattomuuden, evankeliumin kautta! Se on tapahtunut tosiasia.
Jes 53:5 ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu." Sanat - ”että meillä olisi rauha” tarkoittavat: ”Että meillä olisi kaikki hyvin.” Voimmeko sanoa, että meillä on kaikki hyvin, jos olemme sairaat?
Jeesus on Herra! Emme usko sairauksiimme. Me uskomme sairauksien ja kuoleman voimien voittajaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Emme katso sairauksiimme. Katsomme Jeesukseen.
Joillakin vanhoilla uskovilla voi olla vaikea ottaa vastaan parantuminen uskon kautta. He ovat vuosikausia kuunnelleet ja ottaneet vastaan Jumalan Sanan sijasta ihmisten selityksiä siitä, miksi kaikki sairaat eivät parane. Heidän huomionsa on siirtynyt Jumalan kirjoitetusta Sanasta, Jumalan ilmoituksesta, omiin ja toisten ihmisten kokemuksiin ja kokematta jäämisiin. Näistä asioista on tullut heille auktoriteetti. He eivät enää näe Jumalan Sanaa. Raamattu käskee meitä pitämään kiinni Jumalan Sanasta. Silloin muut auktoriteetit täytyy hylätä.
San 4:1-2 "Kuulkaa, lapset, isän ojennusta, kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä. Minä annan teille hyviä neuvoja, älkää hylätkö minun opetustani. 11-13 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille poluille. Kulkiessasi askeleesi eivät joudu ahtaalle, juostessasi et kompastu. Tartu opetukseen äläkä hellitä, säilytä se huolellisesti, se on sinun elämäsi. 20-22. Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa."
Luuk 6:19 "Koko kansanjoukko tahtoi päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voima, joka paransi kaikki."
Jumalan Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta, lähtee Pyhän Hengen parantava voima.
2 Kor 10:4-5 ”Meidän sota aseemme eivät ole lihallisia, vaan ne ovat voimallisia Jumalan avulla kukistamaan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”
Kristukselle kuuliaisuus on kuuliaisuus Jumalan Sanalle. Järjen päätelmät ja kaikki Sanan vastaiset varustukset, ihmismielipiteet, saavat väistyä Jumalan Sanan tieltä.
Kol 2:8-10 ”Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys hänessä.”
Kristus on lihaan tullut Jumalan Sana. Hänessä, Sanassa, meidän tulee pysyä. Meillä on koko jumaluus ja kaikki Jumalan siunaukset Hänessä. Jumala on lahjoittanut meille Jumalan Sanan tuntemisen kautta kaiken, mitä me tarvitsemme elämään ja jumalasuhteeseemme (2 Piet 1:3-4). Voimme liittää tuohon listaan ruumiimme terveyden koska Jumala on siunannut meitä kaikella taivaan hengellisellä siunauksella Kristuksessa, Jumalan Sanassa (Ef 1:3). Terveytemme on siis Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa. Kun me tarvitsemme parantumista, on hyvä tuntea Jumalan Sana, Jeesus Kristus, ja pitää uskossa kiinni Hänestä.
Me uskomme kohdallemme evankeliumin Sanan Jeesuksen ristin työstä: Kun ihminen, kuka tahansa, uskoo Jeesukseen, tekee parannuksen synneistään, tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja ottaa Hänet vastaan, hän saa heti syntinsä anteeksi ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Näin Raamattu todistaa. Tätä ei kukaan uskova epäile.
Sama Raamattu todistaa tästä ristin työstä, että Jeesus kantoi myös kaikki meidän sairautemme ruumiissaan ristin puulle. Ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Emme saa jättää pois tätä puolta Jeesuksen evankeliumissa. https://www.youtube.com/watch?v=uBw-4YRQV3U
Onko kristikunnassa synti hengellinen ongelma, joka helposti ratkaistaan uskon kautta Jeesukseen, kun taas sairaudet eivät olekaan hengellinen ongelma, eikä niille siksi voida yhtään mitään? Sairaudethan näkyvät ja tuntuvat konkreettisesti ruumiissamme. Entä jos sairaudetkin ovat hengellistä alkuperää, joihin voidaan saada apu ja ratkaisu Jeesukselta Kristukselta jo tässä ajassa? Ymmärtääkseni kaikki sairaudet ovat hengellistä alkuperää. Siksi ne voidaan voittaa hengellisellä Jumalan Sanan aseella uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Jeesus paransi kaikkia ruumiillisia sairauksia. Hän ei selittänyt ja odottanut, että ihminen on terve vasta ikuisuudessa. Hän ei lohduttanut kärsiviä ihmisiä kestämään sairauksia. Hän paransi ne, jotka tarvitsivat parantamista (Luuk 9:11).
Onko Jeesus muuttanut toimintaperiaatettaan? Nytkö Hän parantaisi vasta silloin kun sinä olet irti ruumiistasi ja Hänen luonaan taivaassa? Jos sinä väität, että vasta ikuisuudessa sinä saat täyden terveyden, silloin Jeesus on muuttunut tai Hän on siirtänyt kaikki parantamiset ikuisuuteen.
Raamattu sanoo, että Jumala on jo siunannut meitä jokaista kaikella taivaan hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef 1:3). Yksi näistä siunauksista on ruumiin terveys. Terveyden siunaus on siis Jeesuksessa, joka on Jumalan Sana. Jumalan Sanassa on parantava voima ja lääke koko ihmisen ruumiille (San 4:22). Lihansa päivinä Jeesus teki terveeksi koko ihmisen. Ihmisen olemus käsittää hengen, sielun ja ruumiin.
KENEN USKO PARANTAA SAIRAAN?
Olen ymmärtänyt Raamatusta, että sairaalla itsellään ei välttämättä tarvitse olla uskoa parantumiseen. Hänen ei edes tarvitse olla uskossa parantuakseen. Jeesus paransi kaikki sairaat, joita Hän kohtasi. On todennäköistä, että kaikilla parannetuilla sairailla itsellään ei ollut uskoa parantumiseen. He eivät välttämättä edes uskoneet Jeesukseen, niin kuin opetuslapset uskoivat.
Raamattu kertoo monissa jakeissa, että Jeesuksen luokse tuotiin sairaat, ja että Hän paransi heidät kaikki. Jollakin toisella ihmisellä oli elävä usko Jeesukseen ja näin myös usko parantumiseen. Emme voi vaatia sairaalta uskoa Jeesukseen eikä uskoa parantumiseen. Mutta jollakin ihmisellä täytyy olla usko. Sairaan usko tietenkin auttaa, mutta hänen uskonsa puuttuminen ei estä parantumista. Uskoa vaaditaan siltä, joka tuo sairaan Jeesuksen luokse. Tämänhän esirukoilija käytännössä tekeekin. Hän tuo kärsivän kanssamatkaajansa rukouksessa Jeesuksen eteen Herran parannettavaksi. Tästä on Raamatussa hyvä esimerkki Mark 2:1-12.
Sairaan Jeesuksen luokse rukouksessa tuova henkilö on saanut uskon parantumisen mahdollisuuteen Jeesukselta. Siis jo se on Jeesuksen vaikutusta kun joku rukoilee sairaan puolesta uskoen, että parantuminen on mahdollista.
Apt 3:16 "Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on antanut hänelle hänen jäsentensä terveyden."
Jeesus on uskon alkaja ja sen täydelliseksi tekijä. Näin viimekädessä Jeesuksen usko parantaa sairaan. Sairaan, ja sairaan puolesta rukoilevan uskovan, ei siis kannata ensisijaisesti etsiä parantumista, vaikka ei sekään ole väärin. Kannattaa etsiä ensin Parantajaa rukouksessa. Parantajassa, Jeesuksessa Kristuksessa, on sitten kaikki usko.
Usko on tarttuvaa laatua. Usko parantumiseen yksittäisessä rukoustilanteessa voi tulla ilmoituksena parantumisesta. Se voi tulla rukoilijalle tai sairaalle tai molemmille. Silloin ei rukoilijan/sairaan tarvitse ponnistella uskoa itsestään eikä yrittää uskoa. Hän tietää, että parantuminen tapahtuu. Tällaisen erillisen ilmoituksen parantumisesta saanut rukoilija voi sitten vain käskeä sairasta tulemaan terveeksi Jeesuksen nimessä, ja sairas tulee terveeksi. Tämä tietenkin vain siitä syystä, että sana tuli Jumalasta Pyhässä Hengessä. Se ei ollut ihmisen ponnistuksia eikä yrittämisiä, puhumattakaan toivomuksista. Se oli Jeesuksen antama usko/tieto ja teko: Sana.
YHTEENVETO
Minun tuntemani Jeesus paransi lihassa ollessaan kaikki sairaat. Hän rakastaa ihmistä ja hän säälii sairaita. Hän antoi sairaille tarvittavan avun parantamalla heidät. Näin Hän otti päälleen ja kantoi kaikkien meidän kaikki sairaudet (Matt 8:16-17). Jeesus Kristus on sama muuttumaton rakastava säälivä Jumala tänäkin päivänä.
Heb 13:8 ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”
Nyt Hän on Pyhässä Hengessä ja Sanassaan läsnä seurakunnassaan ja yksilöuskovassa (Matt 28:20, Joh 14:16 -23, Kol 1:27, Gal 4:19).
Parantaja on siis hyvin lähellä sinua ja minua. Hän on meidän luonamme ja meissä. Hän tekee työtään meidän uskovien kautta - julistaa, opettaa ja parantaa.
https://www.youtube.com/watch?v=8MyYz1z2iSo&feature=youtu.be&t=11m53s