OPETUSTEKSTEJÄ:
VANHURSKAUDESTA
JEESUKSEN VANHURSKAUS
Jumalan vanhurskaus on Jeesuksen Kristuksen meille hankkima ja ansaitsema Jumalan pyhän lain vaatiman vanhurskauden mitan täydellinen täyttyminen. Jeesus on tuonut meille Jumalan vanhurskauden elämällä ihmisenä täydellisen synnittömän elämän. Hän täytti Jumalan täyden vanhurskauden tason vaatimuksen meidän puolestamme. Siksi Jumalan vanhurskaus on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus (Room 8:3-4, 10:4).
Jumalan lapsi saa Jeesuksen vanhurskauden lahjaksi Jumalalta. Se tulee ihmiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Usko Jeesukseen on ikään kuin putki, jota kautta Jumalasta ihmiseen virtaa syntien anteeksi saaminen ja Jumalan vanhurskaus.
Room 3:21-24 "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
Jeesus Kristus on tullut Jumalasta uskovan vanhurskaudeksi. Uskovan vanhurskaus on siis Jumalan vanhurskaus.
Room 3:26 "Jumala itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
1 Kor 1:30 "Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi."
2 Kor 5:21 "Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."
Me uskovat elämme Kristus kalliolla Hänen vanhurskautensa perustalla. Tällä ja tältä perustalta lähdemme myös liikkeelle ja teemme hengellistä työtä. Meidän olemisemme ja hengellinen työmme lähtee siis Kristuksesta Jeesuksesta, ei meistä itsestämme. Siksi meidän tulee perustaa kristillinen elämäämme ja työmme yksin Kristukseen ja Hänen meille hankkimaan vanhurskauteen. Tällä perustalla me elämme ja teemme hengellistä työtä. Olemme tulleet Jumalan täysin hyväksymiksi Kristuksessa Jeesuksessa, koska olemme Hänessä, ja Hän on meissä meidän vanhurskautemme.
Uskova on vanhurskas myös syntiin langetessaankin koska uskovan synnit eivät tahraa eikä heikennä hänessä olevaa Jeesuksen vanhurskautta. Ne eivät tee Jeesuksesta, joka on uskovassa uskovan vanhurskaus, syntistä. Emme voi ajatella, että eilen kun onnistuin, olin vanhurskas ja tänään kun epäonnistuin, olen syntinen. Uskovan vanhurskaus perustuu siis Jeesukseen, joka on uskovassa. Tällä perustalla Jumala näkee ja kohtelee lapsiaan vanhurskaina ja pyhinä Jumalan lapsina.
KUOLLUT SAULUS JA ELÄVÄ PAAVALI
Gal 2:19-20 "Sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani. En minä tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus saadaan lain kautta, silloin Kristus on kuollut turhaan."
Paavali todistaa, että hän ei enää elä, vaan Kristus elää hänessä. Tämä koskee meitä kaikkia uskovia. Mitä Paavali tällä tarkoittaa? Kun Jeesus kuoli ristillä, Saul Tarsolainen kuoli myös; "Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet" (2 Kor 5:14). Kun Saul tuli uskoon, hän samaistui Kristuksen kuolemaan ja hän kuoli Jeesuksen kanssa. Samassa hetkessä Jumala loi Saulista uuden ihmisen. Saul syntyi Jumalasta Jumalan lapseksi. Hänestä tuli Jumalan luoma uusi luomistyö Kristuksessa Jeesuksessa. Saulin uusi Jumalasta syntynyt ihminen, Jumalan lapsi, sai Jumalalta uuden identiteetin ja uuden nimen: apostoli Paavali. Saul oli Paavalin entinen syntinen ihminen. Koska syntinen Saul kuoli, hän ei enää edusta uskovaa Paavalia. Kuollut ei voi edustaa ketään.
Kun Paavali toteaa, ettei hän enää elä, hän viittaa kuolleeseen Saul Tarsolaiseen. Saul on kuollut eikä hän enää elää. Syntinen Saul siis kuoli Jeesuksen kanssa uskoon tulossaan. "Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu" (Gal 2:19). Nyt elää uusi luomus apostoli Paavali.
2 Kor 5:15 "Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös."
Room 6:8 "Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan."
Uusi luomus on antanut Herralle Jeesukselle Kristukselle kaikki sydämensä kymmenen huonetta ja jokaisen nurkan ja sopen, mitä hänen "talossaan" on. Jeesus Kristus on täyttänyt Paavalin Hengellään ja näin myös läsnäolollaan. Paavali elää Pyhän Hengen hallinnassa ja ohjauksessa. Hän elää Jumalalle (Gal 2:19). Paavali antoi Jeesukselle Kristukselle ruumiinsa ja sielunsa sekä henkensä ja kaiken, mitä hänellä on, hallintavallan. Olihan Herra Jeesus lunastanut hänet itselleen kalliilla pyhällä sovintoverellään.
1 Piet 1:18-19 "Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä."
Tiit 2:14 "Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja."
Paavali hyväksyi Jeesuksen veren hinnan. Siksi hän antoi koko elämänsä Jeesukselle Kristukselle Hänen hallintavaltaan.
Nyt Paavali totteli Jeesusta Kristusta ja Jeesus ohjasi hänen elämäänsä ja tekojaan. Kristus eli hänessä eikä Paavali elänyt itselleen. Hän ei toteuttanut omia suunnitelmiaan. Jumalan tahto ja suunnitelmat hallitsi Paavalia. Hänen oma tahto ja suunnitelmat olivat kuolleet Jeesuksessa Kristuksessa.
EN KUITENKAAN MINÄ, VAAN JUMALAN ARMO, JOKA ON MINUN KANSSANI
1 Kor 15:10 "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani."
Koska kaiken Paavalin hengellisen työn sai aikaan Paavalin saama ja kokema Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa, hän toteaa, että hän itse ei ole tehnyt työtä, vaan Jumalan armo, joka on hänen kanssaan.
Näistä syistä apostoli Paavali antoi kaiken kunnian töistään Jeesukselle Kristukselle, joka oli voittanut hänet ja saanut hänet valtaansa ja asettanut palvelukseensa. "En enää elä minä vaan Kristus elää minussa."
Paavali kehottaa kaikkia uskovia elämään Kristukselle Jeesukselle samalla tavalla kuin hän eli.
1 Kor 11:1 "Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja."
2 Kor 5:15 "hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."
Room 12:1-2 "Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."
JUMALAN LAPSIKO ARMOSTA PELASTETTU SYNTINEN?
Edellä esitetyn lisäksi:
Raamatussa ei missään sanota uskovasta, että hän on armosta pelastettu syntinen. Raamatun Sanan mukaan uskova on armosta pelastettu Jumalan lapsi. Syntinen ihminen pelastuu aina armosta. Kun hän on pelastunut, tullut uskoon Jeesukseen Kristukseen, hän on syntynyt Jumalasta Jumalan lapseksi. Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä.
Kun minä sanon uskovaa vanhurskaaksi, en puhu ollenkaan ihmisen omasta suoritustasosta. Tarkoitan ihmisen uutta identiteettiä Jumalan edessä. Jokaisella uskovalla on uusi identiteetti Jumalan lapsena vaikka hän ei sitä käsittäisi.
Ennen uskoon tuloa jokainen aikuinen ihminen on syntinen. Hän on Jumalan vihollinen (Room 5:10). Uskoon tulossa ihmisen asema ja identiteetti Jumalan edessä muuttuu totaalisesti. Hänestä tulee vanhurskas Jumalan lapsi. Hän ei enää ole syntinen. Tämä vanhurskaus uskovassa perustuu yksin Jumalan tekoon. Uskova sai uskoon tulossaan lahjaksi Jumalalta Jumalan vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Puhun Jumalalta saadusta lahjavanhurskaudesta. Muista tämä.
Jumala näkee jokaisessa lapsessaan oman vanhurskautensa. Tämän vanhurskauden mukaan Jumala tuntee uskovan.
2 Kor 5:16-18 "Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaikki tämä on Jumalasta,"
Jumala kohtelee omia lapsiaan oman vanhurskautensa perustalla vaikka uskova lankeilee syntiin. Jumala ei määrittele uskovaa uskovan lankeemusten tähden syntiseksi. Jumala määrittelee uskovan Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisyyden mukaan. Tähän täydellisyyteen viittaa
Heb 10:14 "Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
Tämä täydellisyys on ihmisen itsensä ulkopuolelta Jumalasta ihmiseen tullut täydellisyys. Jumala tahtoo, että myös me uskovat ymmärtäisimme ja näkisimme Jeesuksen vanhurskauden ja täydellisyyden uskovissa sisarissamme ja veljissämme, ja tietysti myös itsessämme. Silloin emme katso omiin ja toisten virheisiin ja synteihin. Jumala näkee jokaisen omansa Jeesuksessa Hänen vanhurskaudessaan.
Meidän tulee katsoa Jeesukseen Kristukseen ja nähdä itsemme ja toisemme Hänen kauttaan. Ihmisessä itsessään ei ole mitään omaa vanhurskautta, jos katsomme ihmisen omia tekoja ja suorituksia. ihminen on läpikotaisin syntinen itsessään.
Mutta kun syntinen ihminen tulee uskoon, hänestä tulee uusi luomus, Jumalan lapsi. Vanha luomus kuoli Jeesuksen kanssa ristillä. Se ei enää edusta uskovaa ihmistä Jumalan edessä. Uusi on tullut tilalle (2 Kor 5:17). Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä koska hän on Jumalasta syntynyt. Se on Jumalan teko uskovassa.
PYHITYS JUMALAN TEKONA.
Jumala on pyhittänyt meidät uskovat Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti (Heb 10:10, 1 Kor 6:11).
Uskova on siis myös pyhä koska Jumala on erottanut ihmisen itselleen maailmasta ja Saatanan vallasta elämään sisällä Jumalan valtakunnassa. Uskova on Kristuksessa Jeesuksessa sisällä Jumalan valtakunnassa.
Ulkona vai sisällä? | Jumala kanssamme (jumala-kanssamme.se)
Pyhyys ei ole päämme päällä oleva omatekoinen "pyhimyskehä". Pyhyys ja pyhityksemme perustuu Jumalaan itseensä (Joh 17:19). Jumalan pyhyys on sitä, että Jumala on kaikesta muusta erossa. Hän on ollut ennen kaikkea muuta. Hänestä on syntynyt kaikki, mitä on olemassa. Ennen Jumalaa ei ole ollut mitään, eikä Jumalan jälkeen voi tulla mitään. Tämä tietenkin siitä syystä, että Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Siksi ...
Jumala on pyhä. Hän pyhittää sen, jolla on usko Jeesukseen. Pyhittäminen tarkoittaa siis itselleen erottamista. Jumala erottaa uskovan pois maailmasta ja sen synneistä itselleen elämään yhteydessään. Tästä johtuen uskovan tulee pyrkiä erottautumaan pois maailmasta ja sen himoista ja elämään erossa synnistä ja lähellä Jumalaa. Tämä on meidän uskovien osuus pyhityksessämme. Pyhitys on siis kaksiosainen; ensin Jumala pyhittää ihmisen itselleen. Sitten uskova ihminen pyhittää itsensä Jumalalle. Uskovan suorittama pyhittäytyminen on mahdollista vain Jumalan hänelle suorittaman pyhityksen perustalla. Siis ensin Jumala pyhittää meidät itselleen. Sitten me voimme pyhittää itseämme Jumalalle.
Heb 12:14 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
1 Tess 4:7 "Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen."
Mikäli uskova alkaa elää tahallisesti jatkuvana synnin harjoittajana, hän ei näe Jumalaa koska synti on tullut väliin ja erottaa hänet Jumalasta. Hänen hengellinen elämänsä ja jumalasuhteensa kärsii. Koska hän ei näe Jumalaa, hän ei näe Jumalan valtakuntaa. Hän ei käsitä hengellisiä asioita (Joh 3:3). Hän on voinut jopa hylätä Jumalan (1 Tess 4:7-8). Tästä syystä sellaisella uskovalla on vaikea saada opetusta Jumalalta. Tästäkin johtuen uskovan tulee pyrkiä pyhitykseen, elää rakkaussuhteessa Jeesukseen Hänen rintaansa nojaten. Tämä on Jumalan tahto meitä kohtaan.
Mutta Jumala ei hylkää lastaan.
Heb 13:5 "Hän on itse sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.""
Tässä ei siis ole kyse siitä, kuinka hyvin uskova onnistuu pyhityksessään, vaan pyrkimyksestä pyhitykseen. Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää, onko tahtoa
ja pyrkimystä pyhitykseen vai ei.
TAKAISIN VANHURSKAUTEEN
Kaikesta huolimatta uskovalta on väärin kutsua itseään armahdetuksi syntiseksi. Sana "syntinen" viittaa uskovan entiseen asemaansa ja entiseen identiteettiinsä syntisenä pyhän Jumalan edessä. ”Syntinen” ei ole Jumalan lapsen identiteetti Jumalan edessä. Ei edes "armahdettu syntinen" koska painopiste on sanassa "syntinen" ja se viittaa entiseen ihmiseemme.
Ennen uskoontuloa jokainen meistä oli syntinen. Nyt olemme ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen veren puhdistuksen synneistämme. Olemme vanhurskautetut Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä ja Jumalan Hengessä.
Room 5:8 "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä."
Huomaatko!? OLIMME syntisiä! Emme siis enää ole syntisiä. Paavali jatkaa:
Jae 9 "Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta."
Olemme siis Jumalan vanhurskauttamia Hänen veressään. Siksi olemme vanhurskaita. Vanhurskas pelastuu. "Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, mihin joutuukaan jumalaton ja syntinen?" (1 Piet 4:18). Jumalaton ihminen on ilman Jumalaa (Ef 2:12).
Paavali jatkaa edelleen:
Jae 10 "Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia,"
Emme enää ole Jumalan vihollisia, vaan Jumalan rakkaita lapsia ja Hänen ystäviään.
"tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta,"
Jotakin on meille ja meissä tapahtunut. Olemme sovitetut Jumalan kanssa. Meillä on siis Jumalalta annettu sovinto Jumalan kanssa. Jumala teki sovinnon ja rauhan kanssamme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (Ef 2:13-18). Jumala ei ole sovinnossa syntisen ihmisen kanssa koska syntinen on vielä Jumalan vihollinen. Mutta uskovan ihmisen kanssa Jumala on sovinnossa.
Jae 9 ja 10 "paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja."
Koska me syntisinä Jumalan vihollisina tulimme sovitetuiksi, sovitettuina me tietenkin pelastumme Jeesuksen elämän kautta, elämän, joka nyt on meissä. Jumala ei tee turhaa työtä eikä epäonnistu. Jumala onnistuu aina tekemisissään.
1 Kor 6:11 "Tuollaisia jotkut teistäkin olivat, mutta te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä."
Jumala teki sen meille ja meissä. Hän vanhurskautti ja pyhitti meidät. Tästä johtuen olemme Jumalan silmissä vanhurskaat ja pyhät.
Uskovan oikea ja raamatullinen identiteetti on: vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi. Armosta pelastettu on entinen syntinen ihmisemme. Hän tuli armosta pelastetuksi. Mutta se syntinen paskiaisemme kuoli syntisen uskoontulossa ja uusi ihminen syntyi Jumalasta. Emme kait me uskovat todista entisestä kuolleesta ihmisestämme? Emmekö me puhu itsestämme, elävästä Jumalan lapsesta? Jumalan lapsi on Jumalan luoma uusi ihminen. Hän on Jumalasta syntynyt.
Voimme sanoa olevamme armahdettuja Jumalan lapsia jos tahdomme ottaa todistukseemme mukaan entisen ihmisemme. Mutta jos jätämme vainajan pois todistuksestamme, sanomme olevamme vanhurskaita ja pyhiä Jumalan lapsia.
ARMOSTA PELASTETTU SYNTINEN
Sanonta ja oppi ”armosta pelastettu syntinen” nousee todennäköisesti efesolaiskirjeen toisen luvun jakeista viisi ja kahdeksan. Huomaa, että siellä ei käytetä muita sanoja kuin ”armosta pelastettu”. Sanaa ”syntinen” ei siinä yhteydessä ole. Luku alkaa Paavalin opetuksella uudesta luomuksesta:
Ef 2:1 ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikkomuksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte”.
Jakeen kahdeksan sanan - ”armosta te olette pelastetut” jälkeen Paavali kirjoittaa jälleen uudesta luomuksesta:
Jae 10 ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä."
Sanat ”hänen tekonsa” ja ”luodut” viittaa Jumalan uuteen luomukseen, Jumalasta syntyneeseen Jumalan lapseen. Jumalan lapsi on vanhurskas ja pyhä. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” (2 Kor 5:17). Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
Uskosta osattomina olimme syntisiä, mutta uskovina emme enää ole syntisiä. Ihmiset ovat itse lisänneet sanan ”syntinen” Raamatun Sanaan: ”armosta pelastettu”. Todennäköisesti se tehdään vilpittömässä pyrkimyksessä esiintyä nöyränä. Mutta onko Jumalan Sanan ilmoituksen muuttaminen ”paremmaksi” oikeaa nöyryyttä? Eikö meitä ole käsketty pysyä opinmukaisessa luotettavassa sanassa! (Tiit 1:9). Uskovan usko perustuu Jumalan Sanaan, ei omaan itseensä eikä naapuriin.
Koska Sana on Jumala, joka tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, Sanaa muuttava, siihen jotakin lisäävä ihminen muokkaa Jeesusta Kristusta ja Jumalaa omaan oppiinsa sopivaksi? Hän pyrkii ripustamaan Jeesukseen omia "koristeitaan" tehdäkseen jeesuksestaan oman mielensä mukaisen paremman Jeesuksen. Hän rakentaa itselleen omaa jumalaa.
Me emme saa rakentaa omaa jumalaa. Meidän tulee hyväksyä Jumala sellaisena kuin Hän ilmoittaa itsensä Sanassa. Meidän tulee uskoa Häntä ja Hänen Sanaansa. Silloin uskomme Jumalaa ja meillä on Jumala.
PAAVALIN KIRJEET OVAT KIRJOITETTU PYHILLE USKOVILLE
Huomaa, että Paavali kirjoitti efesolaiskirjeen pyhille. Hän ei kirjoittanut armosta pelastetuille syntisille uskoville. Hän kirjoitti armosta pelastetuille pyhille uskoville Jumalan lapsille Kristuksessa Jeesuksessa.
Ef 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesoksessa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa."
Ef 1:5-6 "Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa."
Ef 2:19 "Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä,"
Vanhurskas ja pyhä on asetettu Jumalan yhteyteen Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan yhteydessä ei ole yhtään syntistä ihmistä. Kaikki ovat vanhurskaita ja pyhiä Jumalan perheväkeä Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan perheväkeä, perhettä, ei tule sanoa syntiseksi. Se loukkaa Jumalaa.
Uskova Jumalan lapsi voi tehdä yksittäisiä syntejä.
1 Joh 2:1-2 "Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä, Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman."
Siitä huolimatta, että uskova tekee joitakin yksittäisiä syntejä (kaikki tekevät syntiä enemmän tai vähemmän), hän on vanhurskas ja pyhä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että uskovan vanhurskaus perustuu Jeesuksen meille hankkimaan ja tuomaan vanhurskauteen. Me omistamme sen vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen. Se ei perustu uskovan onnistumisiin eikä voimalliseen kilvoitukseen.
Koska Jumala näkee uskovan vanhurskaana ja puhuttelee uskovaa vanhurskaana ja pyhänä, meidänkin tulisi tehdä samoin.
2 Kor 5:16-17 "Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. - Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle."
Uskovan tulee siis tuntea itsensä ja toisen uskovan uutena hengellisenä ihmisenä, Jumalan lapsena, ei vanhan syntisen kuolleen mukaan.
Paavali kirjoitti vanhurskaille ja pyhille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Keille sinä kirjoitat ja puhut?