SYNNIT ANTEEKSI
Ketä katsot, häntä seuraat.
Katso Jeesukseen, älä naapuriin.
Meillä oli pieni koira. Se istui suurimman osan valveilla olo ajastaan talon emännän jalkojen juuressa. Se seurasi suurella mielenkiinnolla söpösti päätä kallistellen jokaista liikettä mitä hän teki. Koiramme oli kiinnostunut vaimostani koska hän ruokki ja hoiti sitä. Siksi se seurasi vaimoa kaikkialle.
Tästä tulee mieleeni ihmisen käyttäytyminen, jota voitaisiin pohtia hengelliseltä kannalta ja Raamatun Sanana valossa.
Joidenkin ihmisten mielenkiinto on jatkuvasti synnissä ja parannuksen teossa. He tuijottavat sairaalloisesti itseensä ja omiin synteihinsä, ja jopa toisten ihmisten synteihin. Siksi he näkevät itsessään ja toisissa ihmisissä paljon virheitä. He eivät koskaan voi iloita syntien anteeksi saamisen tuomasta ilosta ja vapaudesta. Onko tämä tervettä hengellisyyttä ja Jumalan tahto?
Voidaan kysyä; ketä/mitä he silloin seuraavat? Jos minä katson ja keskityn itseeni, olen itsekeskeinen ihminen. Kun katson ja keskityn synteihini, olen syntikeskeinen ihminen. Kaikki huomioni on kiinnittynyt itseeni ja synteihini. Koko elämäni pyörii itseni ja syntieni ympärillä. Seuraan itseäni ja pyörin ympyrää oman napani ympärillä. Tämä on tietenkin alkuperäisen syntiin lankeamisen seuraus ja joskus jopa nöyryyden kaapuun puettua ylpeyttä.
Ennen syntiin lankeamista ihmisen mielenkiinto ja katse oli Luojassa. Katsekontakti toimi ja ihmisen jumalasuhde oli hyvä, sellainen kuin sen tulikin olla. Syntiin lankeemuksen seurauksena ihminen menetti katsekontaktin Jumalaan. Hän keskittyi toiseen kohteeseen.
1 Ms 3:6 "Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä."
Uskonnollinen ihminen, ja monesti uudestisyntynytkin elävä uskova, keskittyy Jumalan sijasta itseensä ja syntiin. Tämä ei tietenkään ole tervettä kristillisyyttä, eikä se ole Jumalan tahto. Jumala tahtoo, että Hänen omansa ajattelevat Jeesusta Kristusta, ja katsovat Häneen, ja niin seuraavat Jeesusta.
Heb 12:2-3 "Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne."
Jeesukseen katsominen antaa siis voimaa ja rohkeutta kilvoitukseen, synnin vastustamiseen, sekä uskoa. Itseensä ja synteihin tuijottaminen masentaa uskovaa ja vie voimaa kilvoittelusta ja usko haalistuu. Siksi Raamattu kehottaa uskovia ajattelemaan Jeesusta Kristusta ja katsomaan Häneen.
Jotkut ihmiset taas seuraavat jatkuvasti toisia ihmisiä ja heidän tekojaan ja tekemättä jättämisiään. He näkevät virheitä ja syntejä kaikissa ihmisissä. Jos minä katson ja keskitän kaiken huomioni naapuriin, minä seuraan häntä ja hänen tekojaan. Toiseen ihmiseen tuijottaminen altistaa uskovan väärälle vaikutukselle. Siksi se on haitallista uskovalle.
MUTTA KUN NUO TOISET...
Luonani kävi Jumalaan uskova mieshenkilö. Keskustelumme kääntyi uskon asioihin. Hän kysyi minulta melkein heti uskovista ihmisistä, jotka hänen mielestään eivät elä, niin kuin uskovan tulisi elää. Hän kertoi heidän virheitään, joita hän oli heissä havainnut. Hän ei pitänyt heitä oikeina uskovina. Minä kiusaannuin hengessäni koska hän oli keskittänyt kaiken huomionsa ihmisiin ja heidän tekoihinsa ja vikoihin. Tästä oli seurauksena se, että hän oli syvästi loukkaantunut näihin ihmisiin, ja jopa Jumalaan. Hänen uskonsakin oli hiipumassa - "Mutta kun nuo toiset".
Selitin hänelle, että hänen mielenkiintonsa ja katseensa on kohdistunut väärään kohteeseen. Hänen tulisi katsoa Jeesukseen Kristukseen, ei naapuriin ja hänen virheisiinsä. Katsomalla naapuriin ja hänen virheisiinsä sinun näkökontakti Jeesukseen Kristukseen häiriintyy, tai se estyy kokonaan. Toinen ihminen virheineen on tullut väliin. Silloin sinun Jeesuksen seuraaminen vaikeutuu, tai se tulee mahdottomaksi, koska sinä seuraat ihmistä. Annat toisen ihmisen vaikuttaa virheillään omaan jumalasuhteeseesi.
Näin Jumala ei ole tarkoittanut meidän uskonelämäämme. Emme vastaa Jumalalle naapurin synneistä ja virheistä. Me vastaamme kerran Jumalan edessä vain omasta vaelluksestamme. Jumala ei kysy meiltä miten tuo toinen on elänyt ja seurannut Jeesusta. Jumala kysyy miten sinä olet elänyt ja seurannut Jeesusta.
Jeesus oli puhunut Pietarille hänen tulevaisuudestaan ja käskenyt Pietarin seurata Häntä. Pietari näki Johanneksen ja kysyi Jeesukselta: "Herra, entä hän?" Jeesus vastasi: "Vaikka minä tahtoisin hänen jäävän tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua" (Joh 21:18-23).
Jeesukseen katsomalla uskova katsoo Herraa ja Hänen kirkkauttaan. Silloin Herra muuttaa uskovaa Kristuksen kaltaisuuteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki (2 Kor 3:18). Katsomalla Jeesukseen ja antautumalla Jumalalle uskova antaa Jumalan muuttaa häntä sellaiseksi kuin Hän tahtoo muokata uskovaa. Silloin uskova muuttuu Jumalan tahtomaan suuntaan.
Huomaamme, kuka tahtoo meidän kiinnittävän katseemme toiseen kohteeseen. Ymmärrämme, kuka vaikuttaa sen, että katseemme kääntyisi pois Jeesuksesta Kristuksesta. Hän ei missään tapauksessa ole Pyhä Henki.
Tämä alkoi jo paratiisissa. Ihminen alkoi katsella toista kohdetta. Ja se toinen kohde oli kielletty puu. Jumala oli varottanut ihmistä siitä. Ihminen ei saanut ottaa sen puun hedelmää käteensä eikä syödä sitä, ts. ottaa sitä vastaan. Tämä merkitsee sitä, että ihmisen ei olisi saanut kiinnittää mitään huomiota siihen puuhun.
Mutta ihminen kääntyi kuuntelemaan toista henkilöä, ja mikä pahinta; hän totteli hänen neuvojaan ja seurasi häntä. Yhteys Jumalaan oli nyt katkennut. Tämä katastrofi sai alkunsa siitä, kun ihminen käänsi katseensa pois Jumalasta. Silloin hän altistui heti väärälle vaikutukselle ja sielunvihollinen pääsi puhumaan ja houkutteli syntiin. Synnin kautta Saatana sai ihmisen seuraamaan itseään (1 Ms 3:1-6).
Tästä johtuen katsekontaktin siirtäminen pois Jeesuksesta Kristuksesta toiseen kohteeseen ei voi olla Jumalasta, eikä se ole Jumalan tahto. Se häiritsee jumalasuhdettamme ja yhteyttämme Häneen. Tai se tulee jopa katkaisemaan yhteytemme Jumalaan.
MUTTA EIKÖ MINUN TULE TAISTELLA ITSESSÄNI OLEVAA SYNTIÄ VASTAAN?
Eikö minun tule elää pyhityselämää?
Syntien etsiminen itsestään ja omiin synteihin tuijottaminen voi tuntua hyvin nöyrältä ja oikealta, jopa raamatulliseltakin hengellisyydeltä. Joku voi ajatella, että se on nöyryyttä ja Jumalan tahto, että minä löydän jatkuvasti itsestäni syntiä ja teen parannusta. Elän näin parannuksessa ja taistelen itsessäni olevaa syntiä vastaan. Tämä voi olla suurta omavanhurskautta koska uskova keskittyy omiin saavutuksiinsa. Hän voi ajatella ansaitsevansa Jumalan hyväksyntää voimallisella kilvoittelulla, ja jopa Jumalan rakkautta. Ihminen ei kuitenkaan voi omilla teoillaan ansaita Jumalalta mitään.
Tällä omavanhurskauden tiellä uskova tulee aina pettymään koska hän ei koskaan voi olla varma siitä, että olen onnistunut tarpeeksi hyvin. Jumala ei myöskään voi siunata ihmistä uskovan omien ansioiden perustalla. Kaikki Jumalan hyvä tulee meille armosta ja uskosta Jeesukseen Kristukseen (Ef 2:8-9, Gal 2:16, 3:11-14, Room 5:1-2, 9:30-33).
Tässä on myös huomioitava se, että Jumala tahtoo, että uskova elää pyhityselämää. "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen" (Heb 12:14, 1 Tess 4:7, Room 6:19). Pyhitys on usein käsitetty siten, että se on voimallista taistelua syntiä vastaan.
Näinhän joskus jopa opetetaan, ja uskovien annetaan ymmärtää, että taistelu syntiä vastaan on oikeaa raamatullista pyhityselämä.
.
Tässä on se ongelma, että silloin uskova keskittyy Herran sijasta itseensä ja synteihinsä ja omiin tekoihinsa ja jopa luottaa niihin. Uskovan katse käännetään pois Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseen ja hänen tekoihinsa. Se vie uskovaa omavanhurskauteen. Se ei voi olla Jumalasta eikä Jumalan tahto. Herra Jeesus Kristus täytyy aina olla ensin, sitten kaikki muu. Siksi ...
Oikea Jumalan tahtoma uskovan pyhityselämä on jatkuvaa päivittäistä Jumalalle antautumista, Jumalan luokse tulemista, ja Hänen kanssaan seurustelemista. Tämä edellyttää huomion ja katseen kiinnittämistä Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen. Silloin se on myös synnistä pois erottautumista.
Jumala osoittaa ihmiselle Jeesusta Kristusta ja puhuu Hänestä. Jumala vie ihmistä Jeesuksen luokse. Se, joka on kuunnellut Jumalaa ja oppinut Häneltä, tulee Jeesuksen luokse. Silloin ihminen kiinnittää huomionsa Jeesukseen ja katsoo Häneen.
Joh 6:45 "Profeetoissa on kirjoitettu: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opettamia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut häneltä, tulee minun luokseni."
ELÄ JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA
Järjestys täytyy olla oikea. Jumalalle antautuminen ja Hänen luokseen tuleminen johtaa uskovan keskittymään Jumalaan ja seuraamaan Häntä. Silloin uskova elää Jumalan kautta ja oikeaa pyhityselämää. Tämä on Jumalan tahto ja suunnitelma ihmistä kohtaan.
1 Joh 4:9 "Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan."
Joh 6:51, 55-57 "Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan maailman elämän puolesta, on minun lihani. Minun lihani on todellinen ruoka, ja minun vereni on todellinen juoma. Se, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka on minut lähettänyt, elää, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani."
1 Kor 1:30 "Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: "Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.""
Heti tämän jälkeen Paavali kertoo, että hän saarnasi korinttolaisille Jeesusta Kristusta, eikä edes tahtonut tuntea mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen (1 Kor 2:2). Paavali oli keskittynyt Jeesukseen Kristukseen ja eli Hänen kautta. Hän oli Jumalan seuraaja ja hän eli Jumalan kautta Kristuksessa Jeesuksessa, Jumalassa. Siksi Paavalin sanat ja teot olivat Jumalasta. "Joka minua syö, pysyy minussa ja minä hänessä" (Joh 6:56).
Kun uskova keskittyy Jeesukseen Kristukseen, synnin valta murenee ja synnit jäävät uskovan taakse. Hän juoksee kestävänä väsymättä edessä olevassa kilpailussa katse ja ajatusvoima kohdistettuna uskon alkajaan ja sen täydelliseksi tekijään, Jeesukseen Kristukseen.
Näin seuraamme Jeesusta Kristusta. Näin elämme myös voimallista pyhityselämää ja voitamme syntiä. Matt 9:9 "Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta." https://www.youtube.com/watch?v=Id3wxUqpO-U
MARIAN JA JOHANNEKSEN SUHDE JEESUKSEEN
Maria oli Herran Jeesuksen edessä keskittyneenä Jeesukseen Kristukseen. Hän katseli ja kuunteli Herraa. Marian rakkaus Jeesusta kohtaan sai sen aikaan. Näin Maria osoitti rakkauttaan Jeesusta kohtaan ja seurasi Häntä. Jeesus sanoi Marian valinneen hyvän osan, jota ei otettaisi häneltä pois (Luuk 10:38-42). Hän sai olla Herran edessä ja katsella Häntä. Kun Maria keskittyi Herraan, hän kuuli Herran opetusta. Herra Jeesus puhuu sille opetuslapselle, joka rakastaa Häntä ja keskittyy Häneen - kuuntelee Häntä.
Johannes oli niin lähellä Jeesusta, että hän nojasi Jeesuksen rintaa vasten (Joh 13:23-25). Hän oli Jeesukselle erikoisen rakas opetuslapsi. Marian ja Johanneksen katse oli kiinnitetty rakkauden kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Ja se miellytti Jumalaa. Rakkaus Jeesukseen saa meidät keskittymään Herraan ja kuuntelemaan Häntä. Ja Jumala muuttaa meitä rakkauden, rakkautemme, kautta Poikansa kuvan kaltaisuuteen (2 Kor 3:15-18).
Jumala opitaan tuntemaan vain Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa. Tämä edellyttää rakkautta Jeesukseen ja Häneen katsomista ja Hänen kuuntelemista (Joh 14:21-23). Jeesuksen kuunteleminen taas edellyttää Hänen kanssaan seurustelemista rukouksessa. Rukous on Herran kanssa olemista. Se on yhteyttä Herraan ja Hänen läsnäolossa olemista. Rukouksessa uskova kiinnittää huomionsa Jeesukseen Kristukseen. Siksi Raamattu käskee meitä rukoilla lakkaamatta (1 Tess 5:17). Se tarkoittaa jatkuvaa katsekontaktia Herraan (Ps 16).
Alussa totesin, että ihminen menetti katsekontaktin Jumalaan syntiin lankeamisessa. Ennen syntiä ihmisen suhde Jumalaan oli hyvä. Jumala on hankkinut ja palauttanut meille tämän alkuperäisen suhteen Häneen itseensä Jeesuksen Kristuksen ristin veren ja uhrin kautta. Nyt meillä on mahdollista saada syntimme poistettua itsemme ja Jumalan välistä ja katsoa Herraan ja nähdä Hänet uskon silmin. Meille on mahdollistettu Herran seuraaminen. Ef 5:1 "Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset."
LOPUKSI
Jos katseemme kiinnittyy toissijaisiin asioihin, ne häiritsevät hengellistä kasvuamme. Uskovan vähäinen rakkaus Jeesukseen Kristukseen saa hänet katsomaan toisaalle. Tämä on vakavaa koska uskova kasvaa Jumalan (Sanan) tuntemisen kautta. Siksi toisiin ihmisiin, itseemme ja synteihin liiallinen keskittyminen vaikuttaa negatiivisesti meidän hengelliseen kasvuumme ja vaellukseemme. Ne voivat olla jarruna hengelliselle kehityksellemme.
Mikäli me näemme virheitä toisessa uskovassa, älkäämme katsoko häneen. Älkäämme tehkö hänen tekojensa mukaan. Hän ei ole edustuskelpoinen kristinuskolle eikä Jeesukselle Kristukselle. Emme saa antaa sellaisen ihmisen vaikuttaa meidän omaan jumalasuhteeseemme ja tulla itsemme ja Jumalan väliin. Siksi meidän ei pidä rakentaa hengellistä elämäämme kenenkään ihmisen varaan.
Herra Jeesus Kristus on ainoa perusta hengelliselle elämällemme ja kasvullemme. Hän on ainoa kiinnostuksemme ja huomiomme arvoinen.
Kol 2:6-10 "Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.
Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää."
18-19 "Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy Kristukseen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua."
Dela den här sidan