SYNNIT ANTEEKSI
ENKELI AARTEEN ETSINNÄSSÄ
Kuulin uskoon tuloni jälkeen kertomuksen. Se jäi minulle mieleeni, ja se on kaunis kertomus.
Jumala taivaassa kutsui yhden enkelinsä luokseen. Jumala pyysi enkeliä menemään maan päälle noutamaan sieltä jotakin sellaista, minkä on Jumalalle erittäin arvokasta. Enkeli joutuisi itse arvioimaan, mikä maan päällä olisi Jumalalle arvokasta taivaassa.
Enkeli "matkusti" maan päälle. Hän alkoi innokkaasti etsiä arvokasta esinettä. Enkeli löysi kultaa. Hän ajatteli, että tätä kaikki ihmiset tahtovat omistaa ja tämä on todella arvokasta. Enkeli otti mukaansa niin paljon kultaa kuin hän jaksoi kantaa. Sitten hän aloitti kotimatkan Jumalan luokse. Mutta heti kun hän oli päässyt maan ilmakehästä ulos, hän huomasi, että Jumalan kaupungissa kadutkin ovat puhtaasta kullasta. "Ei, en voi viedä "asfalttia" pyhän Jumalan kasvojen eteen, enkeli ajatteli. Ei tämä ole minkään arvoista Jumalalle. Miten minä olen voinut erehtyä näin pahasti." Enkeli palautti kullan maan päälle.
Enkeli jatkoi etsintää. Hän löysi kalliita jalokiviä ja ajatteli, että nämä ovat arvokkaita. Hän otti jalokiviä ja lähti paluumatkalle. Päästyään vain vähän matkan päähän, hän tuli ajatelleeksi, että taivaassa Jumalan kaupungin uuden Jerusalemin portit ovat jalokivistä. Hän päätteli, että ei nämäkään ole kyllin arvokkaita Jumalalle. Enkeli palasi takaisin maan päälle. Enkeli jatkoi etsimistään. Mutta mikään Telluksella ei tuntunut olevan tarpeeksi arvokasta, jotta sitä olisi voinut viedä Jumalalle. Enkeli oli nyt ihan toivoton. Mitä tehdä kun mikään maan päällä ei täytä vaatimusta?
Enkeli istui maaseudulla metsässä erään kannon päälle pohtimaan tilannetta. Hän painoi masentuneena päänsä alas. Hän sanoi itselleen: "Mitä ihmettä minä veisin Jumalalle kun täällä kaikki ihmisille arvokas ei ole taivaassa Jumalalle minkään arvoista." Enkeli ei tiennyt mitä tehdä. Hän istui kannon päällä masentuneena syvissä ajatuksissaan.
Yhtäkkiä enkeli kuuli kummallista ääntä. "Mitä tämä on?" enkeli ajatteli ja kysyi itseltään. Ääni toistui ja tuntui voimistuvan. Enkeli nosti päätään ja alkoi tähystellä ympärilleen mistä ääni tulee. Silloin hän näki nuoren miehen polvillaan ison kiven päällä. Mies itki nyt kovaan ääneen. Enkeli päätti mennä lähemmäksi katsomaan mitä miehelle tapahtuu ja miksi hän itkee. Kun enkeli oli päässyt miehen viereen, hän totesi, että nuori mies itki syntejään Jumalan edessä. Hän itkien katui syntejään tunnustaen syntejään Jumalalle. Kyyneleet virtasivat puron lailla miehen silmistä poskipäitä pitkin. Kyynel pisarat putoilivat kivelle miehen anoessa Jumalalta anteeksiantoa ja armahdusta.
Silloin enkeli huomasi, että nyt viimein olen löytänyt Jumalalle todella arvokasta. Enkeli meni aivan miehen viereen ja ojensi pienen astian miehen leuan alle. Miehen leuasta putosi kyyneleitä enkelin astiaan. "Nyt olen saanut sellaista, mitä Jumala varmasti arvostaa, ja mikä on Hänelle todella arvokasta", enkeli ajatteli. "Nyt voin palata rohkeasti taivaaseen Jumalan eteen.
Niin hän palasi takaisin Jumalan eteen taivaaseen ja luovutti Jumalalle kyyneleet. Jumala ilahtui enkelin onnistuneesta matkasta ja hänen tuomistaan kyyneleistä. Hän sanoi enkelille: "Sinä ole todellakin onnistunut tehtävässäsi. Sinä olet löytänyt minulle rakkaan parannusta tekevän syntisen ihmisen vuodattamia arvokkaita katumuksen kyyneleitä. Tämän arvokkaampaa ei maan päällä ole, muuta kuin luomani ihminen itse. Hyvin tehty. Kiitos sinulle!
MIKSI IHMISEN KYYNELEET OVAT JUMALALLE ARVOKAS AARRE?
Joku voi nyt pohtia, että miksi jonkun ihmisen vuodatetut kyyneleet ovat Jumalalle niin arvokkaita, ettei mikään maailman aarre vedä niille vertoja. Eikö nyt kirjoittaja liioittele liian härskisti? Sinun tulee huomioida yksi asia: Jumala ei näe eikä katso asioita niin kuin ihminen näkee ne.
Syntisen ihmisen katumuksen kyyneleet ovat arvokkaat Jumalalle koska ne ovat vuodatettu Jumalan antaman ja vaikuttaman synnintunnon kautta. Voimakkaassa synnin tunnossa oleva ihminen on Jumalan puhuttelussa. Jumala vetää syntistä ihmistä Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Kukaan ei itke syntejään ellei Jumala vaikuta synnin tuntoa. Synnin hädässä oleva ihminen lähestyy siis Jumalaa itseään ja tulee Jumalan luokse. Silloin Jumala saa rakastamansa ihmisen yhteyteensä ikuisesti. Tämä on Jumalan suurin tahto meitä ihmisiä kohtaan.
Jokainen ihminen on niin arvokas Luojallemme, että Hän vetää meitä itsensä luokse. Sen Hän tekee usein juuri meissä vaikuttamansa synnin tunnon kautta. Ilman hätää synnistä ehkä ihminen ei tulisi Jumalan luokse. Ja syntinen tulee Jumalan luokse Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin ja veren kautta, jotka ovat taivaasta. Siksi nämä kyyneleet ovat Jumalalle arvokkaat.