SYNNIT ANTEEKSI
DIKTAATTORI OPETTAA HENGELLISTÄ
Joskus maailma opettaa hengellisiä totuuksia vaikka se ei sitä käsitä. Etiopian diktatuurin ruotsalaisten vankien tapauksessa sattui niin. Erikoisesti heidän vapautukseen johtaneiden tapahtumien kautta opimme yhden tärkeän hengellisen totuuden. Mutta lähdetään liikkeelle alusta.
Kaksi ruotsalaista lehtimiestä matkusti kesäkuussa 2011 Etiopiaan tehdäkseen jutun öljy-yhtiöiden toiminnasta maassa. Heidät pidätettiin maassa hallituksen toimesta syytettynä terrorismista. He kiistivät syyllisyytensä ja vakuuttivat syyttömyyttään mutta saivat pitkät vankeustuomiot.
Ruotsissa tästä tapauksesta on raportoitu runsaasti sekä radiossa, lehdissä että televisiossa. Suomessakin ovat lehdet ja uutislähetykset kertoneen näistä kahdesta ruotsalaisesta lehtimiehestä. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1349234349567
Vakavista rikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittuina he joutuivat nyt valinnan eteen. He saivat asianajajansa kautta tietää, että mikäli he eivät tunnusta syyllisyyttään, he saisivat istua koko tuomion. Mutta jos he tunnustavat julkisesti, että he ovat syyllisiä kaikkiin syytekohtiin, ja että heidän tuomionsa on oikea, he voivat hakea armoa. Silloin heidät voidaan armahtaa ja vapauttaa.
Vapauttamisen edellytys oli syyllisyyden tunnustaminen ja armon anominen. Nämä miehet tunnustivat syyllisyytensä ja anoivat armoa. Kohta tämän jälkeen heidät armahdettiin ja vapautettiin, ja he saivat matkustaa kotimaahansa Ruotsiin.
"Lähtö vankilasta oli kaoottinen. Vapautuspaperiin ei tuntunut löytyvän leimaa ennen kuin Schibbye ja Persson antoivat tv-haastattelun, jossa he pyysivät syvästi anteeksi."
Nämä miehet kokivat olevansa syyttömiä. Mutta mitä sillä oli merkitystä kun syyttäjän, maan hallituksen ja maan korkeimman päättäjän, mielestä he olivat syyllisiä. Heidän syyllisyytensä sitten vaati sen, että myös he itse tunnustavat syyllisyytensä.
Ruotsalaiset arvelevat, että Etiopian hallitus tahtoi armahtaa heidät, mutta että he vaativat lehtimiesten tunnustavan oman syyllisyytensä, jotta heidät voitaisiin armahtaa juridisesti oikein. Syyttömälle kun on vaikea antaa anteeksi ja armahtaa hänet. Mutta rikkomuksiin syylliselle voidaan antaa rikkomus anteeksi ja armahtaa hänet.
JOS ME TUNNUSTAMME ...
Tämä tapaus opettaa meille Raamatun suuren totuuden:
1 Joh 1:7-10 "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä."
Jumala, korkein hallitsija ja Tuomari, sanoo, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat syyllisiä rikkomuksiin pyhän Jumalan edessä.
Room 3:23 "sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla".
Silloin syntisen ei kannata väittää Korkeinta Jumalaa vastaan. Jokainen ihminen on joka tapauksessa syyllinen Jumalaa vastaan tehtyihin rikkomuksiin. Syntiensä tähden ihminen on matkalla kadotukseen - ikuiseen vankeusrangaistukseen.
Jos siis sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Jumalasta valehtelijan, eikä Hänen pelastava vapauttava armon Sanansa ole meissä. Ensin Jumalan Sana tuomitsee ihmisen, osoittaa hänelle synnin, ja synnistä johtuvan tuomion. Sitten Jumalan Sana armahtaa ja pelastaa Jumalan (Sanan) edessä nöyrtyneen syyllisyytensä tunnustavan ihmisen.
Siis se, joka tunnustaa syntisyytensä, voi anoa Jumalalta armahdusta ja vapautusta synnistä. Ja Jumala tahtoo armahtaa ja vapauttaa syntinsä tunnustavan ihmisen.
Sananlaskut 28:13 "Joka tunnustaa ja hylkää rikkomuksensa, saa armon."
Syntisyytemme ja armon tarpeemme tunnustaminen Jumalalle johtaa siis armahdukseen ja vapautukseen Jumalan puolelta. Jumala antaa anteeksi ja vapauttaa itsensä tuominneen armahdusta anovan syntisen.
Room 6:22 "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä."
Luen myös "Valossa puhdistuu" https://www.jumala-kanssamme.se/450690088